Valoa hämärässä

Tags

, , ,

Ostin viimein himoitsemani jouluvalot, semmoiset valkoiset paperinarupalloset ledivaloin. Saa nähdä, kestääkö lankaviritelmä pidemmän päälle. Yön yli ne ainakin kestivät ihan ok.

Tiedättekö, mitä on yksiönauru? Se on sellaista kovaäänistä, jopa haukahtelevaa naurua, joka kaikuu yksiössä (tai muunkin kokoisissa asunnoissa, mutta lähinnä yksin asuessa), kun selaa illasta toiseen meemejä tai nauraa holtittomasti jollekin muulle riemastuttavalle asialle. Sitten tajuaa, miten rajulta se nauru tyhjyydessä kuulostaakaan. Tänäkin syksynä on tullut yksiönaurettua aika paljon.

Maanantain treeneissä onnistuin muuten viimein palomieskantamisessa! Woop! Olis melkein ollut valokuvan paikka. Lopputreenien vapaata sparria kyllä videoitiin ja olin niistä positiivisesti yllättynyt. Jotkut omat liikkeet näyttivät jo ihan miekkailulta, eikä vain sohimiselta. Toki sitäkin oli, mutta noin muuten olin paljon liikkuvampi ja venyvämpi kuin oletin. Torstaina taas sain kunnon piston vahingossa yläreiteen. Imakkaa teki. Sekin crotch shot jäi vielä kaiken lisäksi nauhalle.

Glögiä on jo mennyt ja pipareitakin yllättävän paljon siihen nähden, etten yleensä oo pipari-ihmisiä. Joulutortunkin ehdin jo syödä, kun yhden leffanäytöksen yhteydessä sai kahvitella. Torstaina pääsin myös Lidlin paistopisteelle ja ostin testiin blogimaailmaa kuohuttaneet pastel de nata -portugalilaisleivokset. Nammmmmmmm! Pahuuden Lidl, miksi tarjoat kaikkea halvalla?!

Kysyin viimeksi Alkossa käydessä ihan vinkkejä, että mihin punkkuun sitä seuraavaksi laittaisi rahansa, kun haluaisin maistella jotain uutta, mutta en saada massiivista päänsärkyä. Myyjä suositteli yhdysvaltalaista Beringeriä, joka taisi maksaa siinä 12-13 euron hujakoilla ja ainakin näin parin lasin jälkeen on oikein kelpo tavaraa. Yksiönauru raikaa, kun juo yksiöviiniä ja katsoo hassuja kuvia internetistä.

Advertisements

Gloegi maxima

Tags

, ,

Aloitin glögikauden. Pitäisiköhän tänä vuonna ostaa taas tavoitekonvehtirasia? Suklaa nimittäin kiinnostaa, silleen 24/7.

Kävin vaihteeksi taas salilla ja kokeilin pistää kyykkytankoon 30 kiloa. Sehän meni ihan kivasti! En tiedä, miksi se 20 on ollut vuoden niin tasaraskas. Siis tuntuu, että sitä on ollut ihan yhtä raskasta nostella silloin alussa ja nyt viime viikolla. Kuitenkin kyykkyjä ja muuta perstreeniä on ollut pitkin vuotta, joten luulisi, että siinä olisi helpottanut. Ehkä kuitenkin jatkan tuolla isommalla. Rintaprässissä kuitenkin oon pystynyt jo tuplaamaan alun viisitoista kiloa, mistä lähdettiin. Ja huhheijaa, uskaltauduin kokeilemaan niitä vastuskuminauhoja apuna leuanvedoissa, ja oon saanut tehdyksi rakenteellisesti viimeinkin oikean leuanvedon. Erittäin kevennetyn siis, mutta tuleepa ainakin oikea liikerata tehtyä. Tässä sitä kirjoitetaan salitreenistä ja urheilusta kuin mikäkin atleetti.

Sinänsä ei haittaa, että voimat kasvaa ja noin, mutta salilla peilistä itseäni katsoessa taas mietin, että oon kyllä aika kolho naiseksi. Arse on myös kasvanut kokoa entisestään ja välillä treeneissä nolottaa, kun näyttää siltä, että korostan sitä, vaikka seisoisin normaalisti. Ärsyttää, kun näistä omista angsteista ei pääse irti. Piilarit päässä myös huomasi, miten nenä tuntuu kasvavan ja muuttuvan kulmikkaammaksi vuosi vuodelta. (Itse asiassa nenä kasvaa vissiin koko elämän ajan, eli sinänsä oikea havainto, mutta plääh.) Kulmakarvat sentään onnistuin nyppimään kerrankin jotenkin särmään siipimuotoon.

Eilen ja tänään on ollut kyllä ihanan kirkasta ja talvista. Tiet on tosin älyttömän liukkaat, mutta muuten on ollut kiva katsoa kimaltavaa lumipeitettä ja nähdä pitkästä aikaa aurinko ja kuu. Tekee mieli just glögeillä ja kuunnella jo joulumusiikkia. Harmi, ettei Kissakalenteri ole vielä päivittynyt tälle vuodelle.

Viikonloppuna edessä taas reissu porukoille. Toivottavasti auto ja kuuppa kestävät.

 

Ruosteessa

Tags

, ,

Jäi näköjään se “loma” pitämättä. Ehheheee. Vähän on ollut viime viikot taas sellaista, että tekemistä tulee koko ajan lisää ja on tunne, että samaa tahtia unohtuu jotain oleellista. Vielä ei ole unohtunut, mutta ehkä sekin päivä vielä tulee, kun sovin ristiin jotkut leffanäytökset tai muuta.

Sain taas todisteen omasta näkyvästä ja räiskyvästä persoonastani, kun kävin talvirenkaiden pulttien jälkikiristyksessä. Asentaja lupasi tulla kohta ulos ja menin autolle odottelemaan. Odottelin sitten ulkona ja välillä autossa lämmitellen n. 25 minuuttia, kunnes asentaja juoksee paikalle vuolaasti pahoitellen. Olin unohtunut, taas vaihteeksi. Käyhän noita tietysti kaikille ja niillä oli rengasrumba päällä, mutta jotenkin nauratti kolkosti, että taas meikä unohtuu johonkin pihalle odottelemaan.

Aloin keitellä riisipuuroa, sillä kauppoihin oli tulleet jo joulukalenterit, joulusuklaat ja glögit. Aattelin, että glögiajan aloitan vasta marraskuun puolella, mutta puuroa kaipaa nyt mieli ja kieli. Onnistuin samalla ostamaan liian pienet talvihanskat itselleni. Luin väärin kokolappusta, ja vaikka noi sinänsä kyllä meni käteen ihan sopivasti, kun kokeilin, veikkaan niiden tuntuvan käytössä pieniltä. Innostuin kai liikaa niiden älypuhelin-sormenpäästä. Jospa noi vois vaihtaa, kun kuitenkin tänään ostin ja laput on tallella, joskin irti.

Onnistuin sentään korjaamaan auton kaukosäädinavaimen. Nyt ainakin toistaiseksi on lukot auenneet taas entiseen malliin. Oon myös viettänyt autoni takia viime viikolla yllättävän paljon aikaa teollisuusalueen huudseilla. Oon pikkuhiljaa opetellut yhtä ja toista, valojen manuaalista säätämistä ja muuta. Seuraavaksi varmaan opettelen vaihtamaan pyyhkijän moottorin… Pyyhkijät nimittäin polttavat sulakettaan nyt aika tehokkaasti. Meinasi itku päästä, kun olin lähdössä pari viikkoa sitten yhteen näytökseen ja pyyhkijänsulat töksähtivät keskelle lasia, kaatosateessa. Vaihdoin sulakkeen, ja seuraavalla pyyhkäisyllä kävi sama uudestaan. Seuraava sulake sisään, kuivailin sen huolellisesti ensin ja varoin näplimästä sormin. Jätin myös varokerasian kannen auki ja pistin ilmastoinnin päälle, että kosteus haihtuisi. Se kestikin nyt pari viikkoa, kunnes sunnuntaina ajelin taas ja yhdellä pyyhkäisyllä ne jumittivat. Hiemanhan tuo vitutteli. Onneks sulakkeet ei sentään maksa paljon.

Muutenkin autoparka on aika karussa kunnossa. Moottori kyllä on tähän asti pelittänyt ja noin perusjutut on kunnossa, mutta kaikkea pientä sähkövikaa alkaa olla entistä enemmän, ja taas tuli katsastuksesta hylky ruosteen takia. Ruostekorjaamollakin vähän naureskelivat, kun toin näin vanhaa autoa korjaukseen. Jos nyt vielä yksi leima irtoaisi.

Väsyttää

Tags

, , ,

Nyt on jokseenkin naatti olo. Eilinen meni jotenkin ihan juostessa ja stressissä, työhommat venyivät puolille öin (itsestä riippumattomista syistä) ja aamulla oli lähtö puoli kasilta toisiin työtehtäviin. Ärsyttävästi moni rästityö on jäänyt viiraamaan. Nyt olisin ihan valmis päikkäreille, mutta tiedän, etten saa niiden jälkeen ainakaan mitään enää tehtyä.

Eilen treeneissä nauratti, kun onnistuin ainakin vähän hyödyntämään viime kerran neuvoja, ja tää neuvon antanut tyyppi huuteli kannustavasti, että jee, my padawan! Kivaa olla jokseenkin nörttiympäristöissä, kaikesta urheilullisuudesta huolimatta. Lopuksi oli sellainen olo, että kaikki energiat on kyllä käytetty.

Harmi kyllä se ei silti auttanut unen tuloa. Olin tosi väsynyt jo illalla/yöllä, kun viimein pääsin sänkyyn, mutta silti pyörin ja heräilin koko yön. Selällään ollessa tulee taas painajaisia. Pari yötä sitten näin jopa omalla tasollani aika inhaa painajaista. Olin ikään kuin katsomassa jotain kauhuleffaa, jota mainostettiin hirveimpänä ja ahdistavimpana elokuvana ikinä. Että jos sitä katsoo, niin mieli hajoaa. Miksi aivoni päättivät luoda tämän vision unessani, en tiedä. Yritin olla katsomatta omaa untani.

Ehkä yritän naputella vielä tunnin verran, ja lösähtää sitten sohvalle ruusu-GT:n kanssa.

Omia asioita

Tags

, , ,

Tein tänään yksin yhden elokuvanäytöskeikan, ja sehän meni hyvin! Osasin koota ja säätää itse kohdilleen videotykin, äänentoiston ja valkokankaan. Roudasin kamat myös itse molemmissa päissä. Olo on onneksi muutenkin tasoittunut tuosta viikon alun emotionaalisesta krapulasta.

Yksittäisiä juttuja, joita olen yrittänyt muistaa arjessani, kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan.

  • Olen hyvä taskuparkkeeraamaan.
  • Osaan kirjoittaa tiivistä tekstiä.
  • Pystyn louhimaan jonkun jutun kasaan vaikka sitten kolmelta aamuyöllä, jos tunnit loppuvat muuten kesken. Muun maailman rytmin kannalta se on vähän hankalaa, mutta miksi tuntea jatkuvaa huonoa omaatuntoa itselle luontaisesta rytmistä ja ominaisuuksista.

Yksittäisiä juttuja, joita olen huomioinut/pohtinut:

  • Tykkään toki oluesta, mutta huomasin tykkääväni myös siitä tuoksusta, kun nuuskii olutta tölkin suulta. Tulee hajumuistona mieleen kaikki opiskeluvuosien bileet ja nostalgia.
  • Samoin UPM:n tehtaan tuoksu näin syksyisin on jättänyt tosi vahvan hajujäljen.
  • Ysärikirja on mainio.
  • Olen uskaltanut soittaa paljon paremmin viime viikkoina eri instansseihin! Ihan muina naisina varasin eilen autolle huoltoajan ja olen myös sumplinut työjuttuja puhelimitse. Todella outoa!
  • Avrilin volume-ripsari on huippu. Alan varovaisesti olla taas kiinnostunut meikkaamisesta muutenkin.

 

 

Maisemanvaihdoskrapula?

Tags

, , , ,

Olin viikonloppuna taas käymässä vanhempien luona. Miten aina sieltä tultua onkin niin nuupahtanut ja angstinen olo? Nyt oli vieläpä ihan ok reissu muuten, pahimmat ämpäröinnit siellä jäi pois, mutta muuten tuntuu, että käy aina pari päivää jossain ihan eri ajassa ja avaruudessa.

Siellä tulee kovasti muistutuksia, kirjaimellisia ja ääneen sanottuja, sekä kaikessa ympäristössä leijuvia siitä, että aika kuluu vääjäämättömästi eteenpäin. Varsinkin sellainen kaiken loppumisen, päättymisen ja kuolevaisuuden henki siellä velloo. Kerrotaan ja kerrataan aina, kenen hautajaiset on just olleet, mitkä talot jäävät tyhjilleen, kuka on joutunut sairaalaan ja niin edespäin. Oma vanheneminen ja elämänvalinnat iskevät aina päin näköä.

Välillä suoraan sanottuna vituttaa aivan saatanasti se, että synnyin tällaisten serotoniiniongelmaisten aivojen kanssa. Että en koe mitään suurta paloa tai kutsumusta jotain ammattia kohtaan. Että koko maailma tuntuu olevan sodan partaalla, eikä minusta ole varmaan kenellekään erityistä hyötyä, enkä ole myöskään tarpeeksi rohkea taistelemaan muiden puolesta. Olen huomannut, etten viime vuosina ole oikein osannut suunnitella tulevaisuutta. En tiedä yhtään, miten tulen toimeen vaikka viiden vuoden päästä. On paskaa, että tää on se hetki, kun pitäisi tehdä asialle jotain, mennä vaikka sitten mihin tahansa töihin, mutta jotenkin vain huomaa lilluvansa päivästä toiseen, vähän sumuisena. Tuntuu, että samaan aikaan itsellä on hirveä vastuu kaikesta, ja toisaalta ei pysty vaikuttamaan mihinkään tässä maailmassa itse.

Ehkä tässä parin päivän päästä on jo ihan ok olo ja tää tasoittuu, mutta ei kauheasti kannusta käymään porukoilla, kun aina menee monta päivää siitä toipuessa.

Kävin sentään poimimassa litran mustikoita ja pidin hetken neitoperhoa kädellä, sekä juttelin naapurin kissan kanssa.

Peruspalikat

Tags

, , ,

Lainasin kirjastosta Kaari Utrion uusimman ja yhden Sophie Kinsellan, jonka oon jo lukenutkin muinoin, mutta päätin kerrata, että pääsen taas lukurytmiin. Utrio oli jälleen kerran perusviihdyttävä ja toimiva, vaikka tykkäänkin itse enemmän niistä keskiaikaan sijoittuvista romaaneista kuin näistä 1800-luvun epookkitarinoista. Keskiajan henkilöhahmot pystyi toimimaan näyttävämmin, epookkihenkilöt tepastelevat korseteissaan itseään hilliten.

Muistin myös, että syksyllähän Type O Negative toimii kuin häkä. Olispa joku baari, missä soisi vain hyvää, synkkää syksymusiikkia ja olisi kynttilöitä, eikä mitään urheilua isolta ruudulta taustalla häiritsemässä. En koe olevani kovinkaan hengellinen tai uskonnollinen, mutta nyt jotenkin kaipaan johonkin sadonkorjuun riittimenoihin.

Oon ollut nyt muutaman päivän ilman kahvia, sillä maanantain Twin Peaks -illassa tuli vedettyä vähän liikaa ja yö meni hikoillessa ja valvoessa. Kun muutenkin oon yöheräillyt viime viikkoina, päätin kokeilla pientä paussia. Parina viime yönä en kyllä muista heränneeni, tai ehkä vessaan, mutta oon sit nukahtanut helposti uudestaan. Päätä on särkenyt kohta kolme päivää enemmän tai vähemmän koko ajan. Ja nukuttaa päivälläkin. Torkahdin toissailtana jopa sohvalle, jota ei yleensä ikinä käy, sillä sohva on aika lyhyt, enkä yleensä saa siinä mukavaa makuuasentoa.

Ehkä huomenna tohdin juoda sunnuntaikahvit. Harkitsen myös mutteripannun hankkimista, koska sillä saisi sen yhden kupin kerrallaan. Toki tuolla kahvinkeittimelläkin voi koittaa töhötellä kupillisen, mutta tuntuu, että se on jotenkin vähän tuhlausta, jos ei tee paria kuppia kerralla.

Punaviini kiinnostaa taas, uskaltaisikohan sitä kohta hörppiä? Pitänee kysyä Alkosta suosituksia jostain vähätanniinisista viineistä. Ainakin kesällä vielä punkku sai aina päänsäryn aikaan.

Jospa huomenna jaksaisi viimein vastata melkein vuoden roikkuneeseen kirjeeseen. Kirjeenvaihto on aika hitaanlaista nykyään, mutta kai tätä vielä voi sellaiseksi kuitenkin laskea.

Satunnaisia ajatuksia

Tags

, ,

Piti eiliseen linkata myös Eivørilta musiikkia, mutta unohtui. Tätä on kiva fiilistellä nyt syksyllä, todella hienoa äänenkäyttöä.

Miksi kaulaan kasvaa aina samaan kohtaan yksi jäykkä, jouhimainen karva? Miten se voi kasvaa aina niin nopeasti? Tunnustelen säännöllisesti sitä kohtaa, ja tuntuu, että se karva kasvaa aina päivässä tai parissa sentin mittaiseksi. Mikä sen tarkoitus elämässä on?

Ostin viimein pitkän jahkailun jälkeen kantapäihin tulevat geelityynyt tai enemminkin -täytteet. Ja kas, nyt minulla on käyttökelpoiset korkkarit. Nyt siemailen viiniä ja istun itsekseen kotona ne korkkarit jalassa. Party on. Aiemmin illalla kävin kissavahtina ja vietin puolitoista tuntia jutellen kissojen kanssa.

Ehkä voisin ottaa tavoitteeksi tälle syksylle yrittää pitää enemmän korkkareita ja mekkoja, joita kuitenkin on kaappiin kertynyt. Laitoin tänään myös ekaa kertaa pitkästä aikaa meikkivoidetta, kun sain näytepussukoita Lumenen uusista voiteista. Muutaman kerran oon myös käyttänyt mineraalimeikkipohjaa, kun sain Jenniltä testiin pienen määrän. Ehkä se ei olisikaan niin vaivalloista kuin mitä aina aattelen. Varsinkin tuon mineraalipohjan pyörittely naamalle on oikeastaan aika kivaa ja rentouttavaa. Idun-sarja kiinnostaa, ja niillä on superihanan tuntuinen kabuki-harja.

Tekisi mieli syödä kaikkea, mutta en jaksaisi kokkailla itse. Ruokalomanen tekisi terää.

Elokuun viimeinen

Tags

, , , , , , ,

Onpa pitkä tauko taas. Kuten aiemmassakin postauksessa kirjoitin,  paljon kaikkea liikkuu mielessä, mutta en osaa kirjoittaa niitä ulos.

Sade ropisee ikkunaan ja ikkunalautaan. Oon nukkunut viime viikkoina vähän huonosti. Nukahtamisessa miulla nyt on aina kestänyt, mutta nykyään on ihan vakio, että pyörin sängyssä tunnin ennen nukahtamista. Selällään nukkuessa tulee helposti unihalvauksia ja painajaisia, vatsallaan en osaa enää nukkua, koska tissit ja maha on tiellä. Kylkiasennot on ainoat, mutta niissäkin joskus kädet puutuu ärsyttävästi. Heräilen nykyään tosi usein siinä kolmen hujakoilla, välillä ilman ärsykettä, välillä johonkin semipainajaiseen tai muuten intensiiviseen uneen. Itse unista kyllä muistan aika harvoin nykyään mitään. Pitäisi varmaan kyllä vähentää ruutuaikaa iltaisin, ehkä näyttöpäätevalo sekoittaa entistä herkemmin unirytmiä.

Oon lukenut pitkästä aikaa taas Sormusten herraa. Aluksi piti vain tarkistaa joku juttu sieltä alkupäästä, Halavaisen ja Tom Bombadilin tienoilta, mutta sitten huomasin lukeneeni eteenpäin ja taas eteenpäin. Tuo kirja kyllä muutti maailmani silloin 16-vuotiaana, kun sen luin. Yritin ekan kerran lukea sitä jo ala-asteella, kun joku sitä Hevoshullussa oli suositellut, mutta silloin tyssäsi. Vasta, kun olin nähnyt leffatrilogian ekan osan, tartuin uudestaan kirjaan, kun piti tietää, miten siinä käy. Harmillisesti kyllä spoilaannuin lopun Klonkku-ratkaisusta ennen sen lukemista, sillä pläräsin niitä annaaleja ja muita liitteitä, ja siellä olikin sitten se päiväkohtainen selostus suurista vuosista ja tapahtumista.

Game of Thronesin seiskakausikin loppui just. Niitä kirjoja en ole vielä uskaltanut avata. En ehkä halua mennä niin raadolliseen maailmaan. Uusin Kaari Utrio on onneksi varauksessa. Westworldin kakkoskautta pitää myös odotella vähintään ensi vuodelle. Olen fiilistellyt sen soundtrackia kyllä melkein päivittäin. Musiikki kyllä viimeistelee sen sarjan lumon ja kauneuden. Tuo nousu kohdasta 2:29 alkaen… Huh.

Välillä oon miettinyt, että olisi kiva tanssia enemmän. Vaikka opetella ihan jotain perus paritansseja ja opetella sitä kautta kehollisuutta ja itseilmaisua. Semmoista turvallista fyysisyyttä. Sitten toki jo oma mieli haraa vastaan, että höpö höpö, olisit vaan koko ajan superhikoileva ja selkämakkarat tuntuis.

No, nytpä kello pyörähti yli puolen yön ja eletään syyskuuta. Mihin tää kesä meni?

Kuulas ilta

Tags

, , ,

Ulkona on pitkästä aikaa poutaista ja melko lämmintäkin vielä, vaikka kello on jo yli 23. Tekisi vähän mieli lähteä rimpsalle, vaikka toisaalta alkoholittelu ei juuri nyt kiinnosta. Tai no onhan miulla viinilasi tässä nyt, mutta ei sellaista monen juoman tunkkaista oloa oikein jaksaisi.

Ei ole ollut pitkään aikaan yhtään kirjoitusmoodi päällä, ei tänne eikä päiväkirjaan tai mihinkään omiin juttuihin. Monesti kyllä mielessä välähtää tilanteita ja kohtauksia, jotka näkee kuin leffana, ja joissa on välillä hyvääkin draaman ainesta ja jännitettä, mutta en saa niitä ikinä siten ulos kuin millaisena se päänsisäinen leffa pyörii.

Ostin Hannalta ehkä viisi vuotta sitten kivan paidan, jossa oli koristeniittejä-/paljetteja, ja osa irtoili vauhdissa. Otin ne kuitenkin talteen ja jo heti tänään sain viimein aikaiseksi liimailla ne takaisin. Woo! Muutenkin olin yllättävän tehokas tänään kaiken viime aikojen ajelehtimispäivien jälkeen, sain yhden haastattelunkin purettua ja järjesteltyä kuosiin.

Miksi muuten treenivaatteet alkavat haista niin pian kissankuselle tai jollekin pahemmalle? Kävin tänään sparrailemassa ja kaulasuojus oli taas ihan etovan hajuinen, piti pestä se, vaikka olin edellisten treenien jälkeen käyttänyt sen koneessa. Sama käy monille treenipaidoille ja urheiluliiveillekin. Yhdet Lindexin sporttiliivit onkin miulla enää kevyinä lenkkiliiveinä, kun ne alkaa haista Saatanalta yhtään enemmän hikoillessa. Harmittaa, että keväällä ostamani Shock Absorberitkin alkaa tuoksahtaa, vaikka oon pitänyt niitä kuin silmää päässä ja yrittänyt ainakin huuhtoa heti, pestä oikeissa lämpötiloissa ja käyttää välillä etikkaa. Oon ehkä myös herkempi haistamaan omien kamojeni aromit kuin vaikka mitä seurakaverit huomaa, mutta ärsyttää silti. Pitäisi varmaan vaan uusia treenikamoja säännöllisesti ja hommata useammat liivit rotaatioon.