Tags

, , ,

Olen viime aikoina löytänyt paljon loistavia linkkejä ja keskusteluja Geek Women Unite! (Finlandin) ryhmästä Facebookissa. Tänään tuli vastaan hyvä artikkeli siitä, miten kaikissa näissä nainen-supersankarina-tarinoissa, olivatpa miten edistyksellisiä tahansa, sankaritar on aina kovin pieni ja sirokokoinen. Juttu luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

Pienuus ja sirous ei siis ole jutun mukaan, eikä minunkaan toim.huom. sen huonompaa kuin mikään muukaan vartalomalli, mutta on hämmentävää, miten yhdenmukaisesti modernit naispuoliset sankarit noudattavat tätä “petite, scrawny, lithe” kuvailua. Artikkeli tietysti käsittelee yksityiskohtaisemmin juuri nuorille aikuisille suunnattuja romaaneja, eli ei pyrikään koko kirjallisuuden alaa kuittaamaan. Itsekin olen huomannut, että oikeastaan kaikki fanittamani naishahmot kirjoissa ovat jollain tavalla kovin siroja. Morgaine Avalonin usvissa on niin pieni, että monesti häntä luullaan ensi silmäykseltä lapseksi, samoin Sormusten herran Eowyn ja tietty haltiat ovat pajunvitsamaisia. Eli vaikka pitkiä olisivatkin, niin kuitenkin äärimmäisen siroja ja sulavia.

Itsehän venähdin jo ala-asteella tuonne 170-senttisten joukkoon, ja painoa on aina ollut reippaasti. Ja vaikka lapsena olinkin luisumpi, niin olen aina ollut vähän kömpelö; muistan, että varsinkin lapsena miulla oli aina jalat mustelmilla. Ja itse asiassa on nykyäänkin. 😀 Vaikka monia hienoja naishahmoja on löytynyt kirjoista, ei niihin ihan hirmu luontevasti ole tullut samastuttua. Siksi olin tuulettaa ääneen, kun näin Game of Thrones -sarjassa Tarthin Briennen. Taisteleva nainen, jolla on järkevä haarniska! Tuo hahmo on järkevä, eikä mikään neiti täydellisyys! Toinen ehkä hieman samoissa teemoissa liikkuva hahmo on Xena. Hänkään ei mikään kuulamörssäri ole, mutta kuitenkin hahmossa yhdistyy fyysinen ja henkinen voima, ja semmoinen tietty “ronskius”, ettei yritetäkään hiihdellä menemään missään shifonkimekkosissa. Toisaalta taas on harmi, että sitten kun tulee fyysisesti isompia naishahmoja, he ovat kaikki aika sotaisia ja aggressiivisia. Miksei voisi olla aivan loistavaa parantajavelhoa, joka olisi myös tarpeeksi iso kantamaan vaikka tukkia hartioillaan?

Tätä kirjoittaessa mieleeni pomppasi Miranda Hart, joka on 185 cm pitkä, ja esiintynyt ainakin osin omakohtaisessa sarjassaan Miranda. Siinä päähenkilö on aktiivinen, ja vaikka hän on tavallaan epäsuosittu, sarja-Mirandalla riittää kuitenkin myös sutinaa. Toisaalta sarjassa pituus ja kömpelöys on huumorin lähde…

Välillä on ollut sellaisia kausia, ja toisinaan edelleen hetkiä, jolloin olisin valmis leikkaamaan vaikka leipäveitsellä kymmenen senttiä pituudesta pois. Olisi kiva sopia julkisten kulkuneuvojen penkkeihin ja pitää korkkareita ilman, että kääntää epätoivotulla tavalla katseita. Toisaalta nykyään alan olla paljon paremmin itseni kanssa sinut kuin aiemmin. Silti, joihinkin asioihin ei pelkkä itsetunto ja asenne riitä. Ponit ja pienet hevoset ovat minulle aivan liian hentoisia, enkä voisi istua oikeassa asennossa. Vaikka laihtuisin 50 kiloa, minulla olisi silti ongelmia mahtua joihinkin kulkuneuvoihin.

Mutta toisaalta, on pituudessa hyvätkin puolensa. Yletyn aina ylähyllyn tuotteisiin. Joukkotapahtumassa näen paremmin. Jos päässäni on hilsettä, vain harvat näkevät minun päälakeni. Voin ottaa kasvoilleni perusilmeen, ja marssia minkä tahansa ihmisryhmän läpi rauhallisesti, mutta vakuuttavasti, ja tie aukenee edessäni kuin Punainen meri konsaan.

Advertisements