Äööllölölölölölölööö hikoilen kuin pieni sika. Tai tosi iso sika. Kuuma, ahistaa. Kohta se loppuu, kohta on syksy.

Käytiin tallinnassa J-miehen kanssa! Ensin ilta Rutalahdella, koskessa puljaten ja pikavisiitti Helsinkiin, siitä sitten aamulautalla Tallinnaan oman auton kanssa. Mie ajoin autoa Tallinnan keskustassa, moneen suuntaan! Osittain siksi, että etsimämme parkimismaja (parkkihalli) oli kuin olikin aivan nenän edessä, mutta emme uskoneet. 

Majoituimme vanhan kaupungin puolella, sympaattisessa St. Olav-hotellissa. Vanhimmat osat olivat 1300-luvulta, eli tiedossa oli vanhoja kivimuureja, kapeita portaikkoja ja mutkittelevia käytäviä. Isojen matkalaukkujen kanssa ullakkohuoneistoihin ei kannattane kiivetä, mutta lyhyen visiitin tavaroiden kanssa sinne jaksoi kavuta, ja tarkoituksella siis halusimme ylimmän huoneen. Kattoikkunasta pystyi kurkkimaan kohti Toompean mäkeä.

Itselle kaikkia tiettyjä turistikohteita tärkeämpää oli se koko kaupunginosan tunnelma. Miusta niissä vanhoissa mutkittelevissa kaduissa ja pienissä käytävissä oli jotain hyvin rauhoittavaa ja harmonista. Tuntui hyvältä tietää, että samoja katuja ovat tallanneet lukemattomat sukupolvet, ja samalla tavalla siellä kaupungissa on vilissyt pohjoismaalaisia, venäläisiä, saksalaisia, ranskalaisia ja brittejä. Vanhan hansakaupungin elämän tuntee vieläkin.

Ruokapuoli oli myös erittäin oivallista. Syötiin toki Olde Hansassa, jossa otettiin alkupaloiksi järjettömän hyvää uunijuustoa ja pääruaksi otin sienestäjän lohta. Kyllä oli osattu linssit maustaa hyvin! Kahveilla ja syömässä käytiin siellä sun täällä, ja aika monta Sakua tuli myös kumottua kurkusta alas. Yhtenä iltana mentiin myös italiaiseen viinibaariin, jonka terdelle oli majoittunut pieni mustavalkoinen kissa. Siinä se nautti rapsutuksista, samalla kun itse siemailimme hyviä viinejä. Mietittiin, että tuleekohan tämä miten kalliiksi, kun kuitenkin erikoispaikka on kyseessä, mutta lasku kuudelle isolle viinilasille oli 27 euroa. Siis alle vitosen lasi. o_O 

Viimeisenä matkapäivänä käytiin myös pyörimässä modernimmassa keskustassa, ja Virukeskus-ostarilla. Kaubamajasta tarttui mukaan luonnonkosmetiikkaa, kun siellä oli kokonainen osasto kaikkia huippuja merkkejä, myös tosi edullisia. Ainoita miinuspuolia oikeastaan olivat muut suomituristit, eikä heistäkään tietenkään mikään enemmistö, vaan ne muutamat, jotka haukkuivat kovaan ääneen kaikkea. Kannatti varmaan lähteä kotoa. 

Syksyllä Tallinnaan avataan muuten kissakahvila, eli Kassikohvik Nurri, johon voi mennä istumaan ja paijaamaan miukulaisia. ❤ Toiveissa olisikin jo uusi reissu, jolloin voisin vain töpötellä kahvilasta kahvilaan juomaan erikoiskahveja ja kaikkia glögin johdannaisia…

Edessä on vielä hieman kotimaan matkailua, sitten voisi kernaasti olla muutaman päivän kotonakin kaikessa rauhassa.

Advertisements