Tags

, , ,

Joojoo, on kuuma, ei mitään uutta. Nyt kun opiskelijakortti viettää elämänsä ehtoohetkiä, huomaan kaihoavani luennoille ja opiskelemaan! Mitä tolkkua tässäkin! Graduntekoa en kaipaa, mutta kaipaan yhteisöllisyyttä, uuden oppimista, uusien opiskelutarvikkeiden ostamista ennen kaikkea! Aah, uudet vihkot ja kansiot, välilehtien paikalleen asettelu, uudet post-it laput ja kynät… Konttoritarvikepervo täällä hei.

Kaipaan myös humpalle istumaan, ja jutustelemaan kaikkea taivaan ja maan väliltä. Saatan tunkea joskus sinne, älkää peljästykö sitten. Kohta pitäisi ostaa varmaan semmoinen aikuiskalenteri, joka menee kalenterivuosittain eikä lukuvuosittain. Haa, uusia konttoritarvikefiilistelyjä sentään edessä.

Taas vähän koko- ja painoasiaa: varsinkin nyt kesällä, kun hiottaa ja turvottaa, tunnen oloni tosi itsetietoiseksi, ja oma keho ahdistaa. Tuntuu, ettei oma kroppa vastaa sitä, mitä omassa päässä tunnen. Olen pari päivää joutunut käyttämään liian pieniä caprifarkkuja, kun kaikki muut shortsit on pesussa, ja hiostuksen ja puristuksen lisäksi housujen sepalus aukeilee itsestään. Ei mikään kiva neiti kesäheinä -fiilis täällä. Samoin paidat kiristää ja pullottelen sieltä täältä. Yngh.

Mikä siinä on, että omasta liikunnasta ja salikäynneistä on niin helppo nipistää? Jos miulla on kiireitä, se on ensimmäinen, minkä leikkaan pois. Onko jonnekin aivoihin ajettu niin syvälle semmoinen karjalainen “muut ensin, minä viimeisenä” -marttyyrimentaliteetti, että omaa, normaalia salikäyntiä pitää jotenkin itsekkäänä? Samoin omasta nukkumisesta, syömisestä ja muusta on valmiina kiristämään ekana, että voi paremmin tehdä muiden kanssa juttuja. Onko sitten ihme, että turpoaa kuin hiivataikina, jos jättää kuntoilut välistä ja syö mitä sattuu, että ehtii hoitamaan kaikki sosiaaliset juttunsa ensin. Ja juo kaljaa.

Oliskohan jossain semmonen “näin opettelet elämään järkevästi”-koulutus humanistinretkuille, joilla on syyllistymisongelmia? Sinne voisi olla tunkua, luulen ma.

Advertisements