Tags

, , ,

Aijai kun huutelee tuo Glenfiddich tuolta hyllyn päältä. Sain jollain tasolla raavittua kasaan tämän viikon työhommista hankalimman, ja nyt on aika kypsä olo. Jonkin jälkienergian turvin sain vielä tiskattua ja silitettyä ison pinon pyykkiä, mukaanlukien mahtiverhot, jotka otin äidiltä lainaan. Taidan kuitenkin superkapinalliseen tyyliin jättää OSAN PYYKEISTÄ SILITTÄMÄTTÄ. Huhhuh.

Sairastelu alkaa olla takana päin, tosin pitää koputtaa vielä puuta. Yskä palailee vielä öisin, mutta onneksi lääkettä on vielä jäljellä. Tekisi kyllä mieli jo pitää joku raamatullinen maitohappo- ja detox-kuuri, kun tuntuu, että viimeisen vuoden aikana on mennyt jos jonkinlaista nappia elimistön läpi. Jotain ruokaremonttia voisi muutenkin tehdä, kun ruuanlaittoinnostus on vaihteeksi nollissa, ja vehnäpullan kutsu on vahvempi kuin Cthulhun.

Onneksi hoitohevosen jalka alkaa olla palautumassa normaaliksi, ultrassa näkyi hyvin parantunut repeämä jänteessä, ja kohta saa taas ratsastella kevyesti. En tosin tiedä, miten se omalla kohdallani onnistuu, sillä olen taas turvonnut entisestään. Haluan ratsastamaan, mutta en halua aiheuttaa hevoselle kipua tai riskeerata jalan parantumista yhtään. Saattaa olla, etten ainakaan puoleen vuoteen edes tohdi nousta ratsaille. 😦 Jottain tarttis tehdä, ja miulla oli jo viime kevättalvella hieno suunnitelma, että nyt pistän itseni kuntoon, että jaksan ratsastaa ja tankoilla. Pitäisi varmaan olla yrittämättä, kun silloin aina kosahtaa kaikista pahiten. Paljon on ollut myös ilmassa Hannan kanssa diagnosoimaamme “vittu ku kaikki on jo perseestä niin sama syödä nää kaikki helvetin pullat ja karkit saatana” -oireyhtyhmää. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa? Miksi ei vaan voi todeta useammin, että “no enpä syökään nyt tuota pullaa/karkkia/kakkua, koska elän Suomessa ja tiedän, ettei tartte änkeä kaikkea just nyt heti napaan”? Ehkä se on sit joku riippuvuus. Ne maut! Värit! Tekstuurit!

Vielä pitäisi jaksaa valkata kuvia viikonlopun juttuun. Toivokaamme, että näissä on jotain käyttistä. Kappas, teenkin töitä taas puoli kymmeneltä. Hyvä meisinki, selkä ja suonikohjut kiittävät taas tästä tuntien istumisesta koneella. Jättipeukku.

Advertisements