Tags

, ,

Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni akupunktiossa. Onneksi menin! Pitäisi kyllä varmaan tilata jo saman tien uusi aika, sillä sarjana tuo varmasti olisi tehokkainta. Tiesin kyllä, että niska ja hartiat olivat jumissa, mutta siinä vaiheessa, kun hieroja muljautti kunnolla niskapaloja ympäri, teki mieli huutaa ääneen. Mie kuitenkin yleensä siedän todella kovia otteita. Itselleni kuitenkin kivuliaista hetkistä huolimatta tämän hierojan “kädenjälki” sopi hyvin. Lisäksi hieroja oli muutenkin miellyttävä nainen, joka kyseli tarpeellisia, muttei jaaritellut, tai olettanut, että pystyn naama siinä hierontapöydän kolossa puhisemaan mitään pitkiä vastauksia.

Hoito siis alkoi lyhyellä hieronnalla, jossa tarkastettiin, missä pahimmat kipupisteet olivat. Sitten miulle laitettiin yhdeksän akupunktioneulaa eri kohtiin yläkroppaa. Lapojen yläosiin kaksi, kallonpohjan tuntumaan kaksi, etusormen ja peukalon väliseen “lihatyynyyn” kumpaankin neula, ja vielä päälaelle viskipaukku, eli yksi keskelle meridiaanipistettä. Viskipaukku toimi miulla kyllä lähes nimensä veroisesti, eli se vahvisti rentoutusta ja muiden neulojen toimintaa. Vasemman lavan päälle laitettavat neulat kirpaisivat lihasjumin takia, muuten hädintuskin huomasin niiden laittoa. Mahallani maatessa paikat alkoivat vähitellen rentoutua, ja jopa torkahtelin sen puolituntisen aikana, jonka ajan akupunktioneulat olivat miussa kiinni. Hetkittäin tuli jopa outo liikuttunut olo, tai semmoinen itkuherkkä tunne. Voihan se olla, että stressiä ja huolia on jumittunut sinne lihaksiin.

Neulojen poiston jälkeen olo tuntui rentoutuneelta ja aika pölähtäneeltä. Oli kyllä tosi mielenkiintoista seurata ja kuunnella hierojan työtä. Kasvojen pisteitä painaessa hän totesi heti, että oikealla puolella varmaan aristaa, kuten aristikin, ja kysyi heti, että onko poskionteloissa jotain. Flunssan viimeiset rippeethän ne siellä ilmoittelivat itsestään. Pitäneekin tehdä vielä tänään nenähuuhtelu sillä kannulla, josko parantuminen nopeutuisi. Toivottavasti tämä yö menisi levollisemmin kuin pari edellistä. Piinaavan painostavat unet ovat palanneet lääkkeiden lopettamisen myötä. Tai sitten kyseessä on vain älytön sattuma. Huomenna taas työhommia ja sitä kautta koneen ääressä istumista tiedossa koko päiväksi, mutta ehkä sitä muistaisi välillä jaloitella.

Advertisements