Tags

, , ,

Viime päivät olen viettänyt itsetutkiskellen ja kirjaillen syömisiä ylös. Viikkoja, ellei kuukausia jatkunut epämääräinen turpeus ja tyytymättömyys omaan oloon saavuttivat viimein sen pisteen, että jottain tartteis tehrä. Yritän nyt sitten olla herkkulakossa vaikka joulun tienoille asti. En oleta, että selviän muka syömättä yhtään torttua tai konvehtia, mutta samalla yritän muistaa, että puolikkaan suklaalevyn syöminen kerralla ei vaan enää onnistu minulta. Osa ihmisistä pystyy syömään ongelmitta herkkuja tai muuta, mutta miulla on kestävyyskyky huonontunut kyllä reippaasti. Oma lukunsa on atooppisen ihon kutina, joka yltyy tuskalliseksi liian sokerin jälkeen. Toivottavasti pystyn vielä joskus syömään asioita kohtuudella. Nyt vaan pitää ottaa etäisyyttä.

Onnekseni muistin taas kerran, että kasvitieteellinen puisto on tuossa vartin kävelyn päässä, ja kävin lenkkeilemässä havupuupuistossa. Pääjomotus ei valitettavasti korjaantunut luonnossa, vaan vasta ibuprofeenin voimalla, mutta muuten puistosta löytyi taas uusia polkuja ja pikku saarekkeita puron ympäröiminä. Toivottavasti puronen ei kuivu ihan kesällä. Pyhäselän vesi oli kyllä todella matalalla. Rannan kivet näkyivät monen metrin matkalta kesään verrattuna.

Kävellessä jostain syystä tuli mieleen, että olisipa kiva, jos olisi koira lenkkikaverina. Enemmän olen kyllä kissaihmisiä, eikä muutenkaan lemmikki ole nyt ajankohtainen, mutta tuli mieleen, että olisi kiva myös käydä eläimen kanssa luonnossa kävelemässä, ja seurata, miten koira touhottaisi ensilumesta. Toisaalta, pakkokos sen on olla koira. Voi hyvin-lehdessä oli ihana artikkeli erilaisista lemmikeistä, ja siellä oli myös miniaasi! Vähänkö olisi huippua mennä pitkin Joensuuta aasin kanssa, kesällä terdelle ja noin. Tämä projektiksi.

Advertisements