Tags

,

Vaikka vietän liikaa aikaa koneella, silti jotenkin on tarve vaan istua yksin kotona ja datailla menemään. Lievää addiktiota? Toisaalta muutenkin tarvitsen sellaista päämäärätöntä idlailua, joka ei tuota mitään, että saisin akkuja ladatuksi.

Eilen oli indiedisko Kerubilla, ja DJ soitti tosi hyvää musiikkia, mutta en saanut vaan itseäni mitenkään biletuulelle. Alkuillasta oli vielä hauska ja rento olo, mutta sitten jotenkin kaikkia ihmisiä oli liikaa, ja tuntui, että jään kaiken massan alle. Onneksi kotimatkalla oli ihana lumisade. Vältin jopa Subway/grilli-mielihalut!

Pientä arjen nurinaa: miksi uuden kerrastohousut ratkesivat heti haaroista? Miksi autossani on käynnistyshäiriö, jota ei mitenkään ikinä havaita huollossa? Miksi sormet palelevat, vaikka kainalot puskevat hikeä? Miksi minun on muka niin vaikea seurata sarjoja netin kautta, vaikka istun kuitenkin tässä koneella koko ajan? Esimerkiksi True Bloodin loput kaudet siellä odottelisivat katsojaansa, mutta eipä saa aikaiseksi.

Pikkunurinan lisäksi miulla on koko ajan nälkä. Ja sellainen outo nälkä, että haluaisin vain lihaa, lihaa, lihaa. Olenkohan mahdollisesti karhu, joka olisi menossa talviunille, vai vaan yleinen proteiinin puutos, mutta himoitsen jatkuvasti suorastaan verisiä pihvejä, ja sitä, että voisin riipiä grillikanaa suoraan kynsin ja hampain. Tuoreiden asioiden syöminen ei juuri kiinnosta. Terveellistä, varmasti! En tosin ole noudattanut tätä meatfest-mielihalua, koska menisi oikeasti rahat ja terveys, jos siirtyisin karnivoori-diettiin. Puhumattakaan eettisestä taakasta.

Nyt sentään olen saanut tehtyä vähän enemmän kotona ruokia, ja eilen keittelin pitkästä aikaa luumukiisseliä. Silti kaipaan koko ajan semmoisia tuhteja, mausteisia lohturuokia, joita voisi syödä niin pitkään, että taju lähtee.

Advertisements