Tags

, , ,

Nimittäin niskasta. Mutta enhän minä ole hierojakäyntiä ansainnut! Pitää olla oikeasti urheileva, että niissä voi käydä! Tai oikeasti ihan jumissa! Hyvä Maija, tästäkin järkevästä ajatteluketjusta johtuen varmaan parin kuukauden päästä oletkin sitten sopivan jumissa. Hurraa!

Kävin tänään taas tallilla. Luulisi jo, että kun kolmesti viikossa on siellä pukertanut kaikenlaisia ruumiillisia työtehtäviä, niin kunto kasvaisi. Mutta ihan yhtä lailla hikoilen ja punoitan kuin aina ennenkin. Talviaikaan silmälasit on kyllä perseestä. Välillä olen ratsastanut parikin kierrosta aika sokkona, kun rillit ovat huurtuneet läpinäkymättömiksi. No, kopukalla on neljä jalkaa, saa luvan pysyä niillä pystyssä ilman, että tarvitsee kaikkea nähdä.

Harva eläin varmaan on mikään keskivertojörmy, jolla olisi aina samanlainen päivä, mutta tuntuu välillä, että omalle kohdalle näitä tuulella käyviä nisäkkäitä on sattunut tavallista enemmän. Tarkemmin sanottuna olen vakuuttunut, että useimmat tuntemani eläimet osaavat vittuilla, ja tekevät sitä tietoisesti minulle. Ensimmäinen hoitoponini esimerkiksi tiputteli aina säännöllisesti ratsastajan selästään, jos alkoi tympiä, ja muutenkin karvamauto oli aika kaukana heppakirjojen ihanasta superponista. Oli se kuitenkin minusta mainio otus. Perheen ainoa kissamme, joka nyt on jo toistakymmentä vuotta pukannut kanervaa, oli myös aivan mulkku välillä. Se herätti aina vain ja ainoastaan äidin, ja rääkyi pahalla äänellä. Mikään sylikissa se ei ollut, vaan lähinnä tyytyi rötköttämään olkapäällä jos ei laiskuuksissaan jaksanut tehdä muutakaan. Naamalla toki perusvitutus-ilme.

Koira sentään oli ihan hellyyttävä otus, ainoa vaan, että se oli saksanpaimenkoira, joka oli paljon ulkona, ja sai myös tuoretta lihaa ja luita. Tämän seurauksena koirapolo tuoksahti jo parin metrin päähän, ja miusta tuntuu, että se välillä tuli tahallaan hönkimään suu auki, kun oltiin syömässä.

Irlannin hevosista voisin tiivistää, että olipahan reissu. Ja nykyinen vuokrahumma onkin ihan oma lukunsa. Varsinainen arjen stand-up taiteilija. Nyt uusin humoristinen tempaus on, ettei se tule sisälle talliin. Tarhasta tuodessa se vaan jää seisomaan tallin ovelle, ja katsoo vittuilevasti, että minkäs mahdat. Samoin taluttaessa pitää aina keksiä jotain pientä jäynää, eritoten silloin, kun juuri pääse kehumasta, että hyvin meni, hieno humma.

No, kai se on hyvä, että eläkepolle pysyy vireänä. Olisi vaan ihan jännää joskus käydä ratsastamassa ja tallilla niin, että suunnilleen tietää mitä on tulossa.

Advertisements