Tags

, , ,

Tuntuu koko ajan siltä, että tänä keväänä pitäisi tehdä jotain SUURIA PÄÄTÖKSIÄ. Enkä minä osaa. En tykkää päättää asioista. Asuntoa kuitenkin pitäisi vaihtaa tavalla tai toisella, ja kun julkkisbloggarit hehkuttavat sitä, että pitää sanoa asiat ääneen ja ne toteutuvat, niin sanotaan sitten:

Toivoisin löytäväni kivan, parvekkeellisen yksiön suunnilleen keskustasta, ja Joensuun tasolla vielä järkihintaisena. Vaihto mielellään huhti-toukokuun aikana.

Toivon myös, että työhommat nytkähtäisivät vakinaisempaan suuntaan, että voisin hieman keveämmin mielin tehdä myös asuntovaihdon.

Syyllistymiskysymyksiä olen miettinyt monesti. Nytkin on semmoinen olo, että pitäisi tehdä kaikkea mahdollista, vaikka kävin päivällä tallilla ja vein tarvittavat laput Kelaan, sekä toimitin verokortin ja ajokilometrit työnantajalle. Ystävän kanssa kahvitellessa vierähti kolme tuntia, ja nyt kun sain pyykit koneeseen, on semmoinen olo, että pitäisi vasta ruveta hommiin. Huomenna pitäisi tehdä ihan napakka työpäivä, että jutut ehtii keskiviikon lehteen, mutta taas kerran angstaan.

Vaikka taloudellinen tilanne onkin helpottanut joulun jälkeen, miun on hirveän vaikea saada itseäni vaatekaupoille. Viimeisetkin ehjät housut vetävät viimeisiään, ja salivaatteet on ällöjä. Kaveriporukkamme trendinä tuntuu olevan uusien urheiluliivien hankinta. 😀 Hanna jakoi avuliaasti ehkä hämmentävimmän linkin, ShockAbsorberin Bounce-O-Meterin! En kestä! Huom, ei kannata avata ehkä ihan kaikkien näkyvillä työpaikalla, sisältää pomppivia asioita. Olispa kätevää mennä joskus yksityisshoppailulle vaatekauppaan. Ei ketään muita, ei jonotusta sovituskoppeihin, ja myyjät voisivat kantaa minulle sovitettavia sen sijaan, että roudaan muutaman vaatteen koppiin, purkaudun talvivaatteista, puen sähkövaatteet päälle, eivät sovi, puen takaisin omat, ja ähisen etsimään uusia sovitettavia. A girl can dream.

Advertisements