Ostin omalla mittapuullani tosi härskit pillifarkut. Muiden mielestä ne on varmaan ihan normaalit nykyfarkut, mutta itse elin niin pitkään maailmassa, jossa pillifarkut yhdistyvät vain ja ainoastaan kamalaan 80-luvun “dingoestetiikkaan” (ei liity koiraeläimeen vaan bändiin). Tosin jännästi huomasin, että sinänsä 5-taskumallin farkkuihin ei ole tehty niitä etutaskuja ollenkaan. Mitäs sitä nainen taskuilla! Toisissa farkuissa/jegginsseissä ne on. Niin. Jegginssit nuo kai on, vaikka tuo sana onkin jotenkin etova.

Ostin myös kolme paitaa, joista yksi on tietenkin muotibloggareiden ihkuttamaa kashmiria. Mutta halvalla sain, ja palelen usein. Kokeillaan nyt tuotakin, jospa se onkin se elämän autuaaksitekevä juttu.

Pitkästä aikaa oon taas menossa tankotanssiin. Jotenkin olen alkanut vierastaa siellä käyntiä, ehkä siksi, että kaikki muut on niin helkkarin vahvoja, notkeita ja taitavia, ja sit itse jumitan joka suuntaan, henkisesti ja fyysisesti. Tuntuu, että tosi monissa harrastuksissa tai lajeissa miulle käy näin. Ensin kehityn tosi nopeasti tasolle x, ja ehdin innostua ja tykästyä, ja sitten vaan alkaa jotenkin taso laskemaan. Ensin olen samalla tasolla pitkään, ja sitten voimat ja taidot alkaa taas vähentyä, ja samalla tietysti muut kurssilaiset tai vastaavat etenevät vauhdilla. Viime kerroilla on ollut jo tosi ahdistavaa, kun haluaisin kokeilla eri temppuja ja liikkeitä, mutta en vaan veny, voimat on ihan lopussa, ja sit kompuroin ihan perusjutuissakin. Hävettää olla siellä “edistyneiden” kurssilla, kun en vaan kehity tai edisty. Ohjaaja on tosi mukava, mutta tuntuu, ettei se ehkä tajua, miten hankalia osa liikkeistä on. Tai että joillain ei olekaan tanssillista taustaa, mikä varmaan auttaisi tuossa. Yritetään nyt tänään kuitenkin taas.

FAST FORWARD, tunnelmat tankoilun jälkeen klo 21.20.

No kyllähän se vituttaa taas. Tuleeko ihmisille oikeasti liikunnasta hyvä olo? Nyt lähinnä vituttaa ja ahdistaa, kun en uskalla enää tehdä perus-inverttejäkään. Ja taas oli jotain hc liikkeitä jo lämmittelyssä, sillee ihan näppärästi melkein spagaatin kautta istualtaan mahalleen. Aivan normaalisti menee. Joojoo.

Muutenkin siinä peilien ympäröimänä tulee niin tietoiseksi itsestään. Jalkakarvat loistavat valoissa, hien haju puskee kainaloista. Jalkapohjien iho on kovettunutta ja kuivaa. Jalat ja kädet eivät vaan liiku sinne minne pitäisi.

Mietin tätä liikuntainhoani. Ehkä se johtuu siitä, että ihan tosi harvoin lopulta saan fyysistä hyvää oloa tai palkinnon tunnetta liikunnan ja kehoni kautta. Useimmiten kroppani kertoo miulle, että olen paska lihakasa. Ilon kautta!

Advertisements