Tags

, , , , , ,

Nyt vähän valoisampiin aiheisiin, eli matkapäivitys Tallinnan-reissulta! Käytiin Hannan kanssa kahden yön verran etsimässä piristystä arkeen, ja olipa kannattava reissu kyllä. Ensimmäistä kertaa muuten menin autottomana lautalle. Suomalaiset ja jonotus, mitä nyt vittua. Kaikkialle pitää jonottaa heti, ja kaikesta pitää valittaa, kun yllättäen paikat on tukossa. Miulla ei ollut kameraa mukana ollenkaan, joten kuvia päivitykseen ei tule, joskin Hannan kamerassa niitä on runsaanpuoleisesti.

Menomatkalla lautassa tuli miulle epätyypillisesti todella huono olo. Olin kylläkin lähtenyt matkaan jo puoli kuudelta aamulla erittäin kämäisten unien jälkeen, joten ehkä se vaikutti. Helsingissä syötiin lounassa Meze Pointissa. Om nom nom. Tallinnan päässä raahusteltiin Hotelli Taanilinnaan, jota voin kyllä suositella. Vanhan kaupungin puolella, kuitenkin lähellä keskustaa, puulattiat, korkeat huoneet ja todella hyvin nukuttavat sängyt! Tietysti muutenkin olin väsynyt, mutta huone oli juuri sopivan viileä ja raikas, ei mitään eltaantunutta kokolattiamaton hajua. Hotellin aamiainen oli melko pieni, mutta aivan riittävä peruskattaus. Kahvia, teetä, mehuja, pekonit, nakit ja munat, erilaisia leipiä, puuroa, jugurttia ja leikkeleitä. Ainoastaan jäimme kaipaamaan muitakin tuoreita hedelmiä kuin omppuja, mutta kyllä tuolla muuten sai päivänsä käyntiin. Aamiaishuone oli tosi sympaattinen ja maalaisromanttinen, hyvällä tavalla. Hotelli oli myös tosi hiljainen, sillä se oli sisäpihalla.

Illalla syötiin Peppersackissa, joka oli myös keskiaikahenkinen ravintola, joskin ehkä pari vuosisataa Olde Hansaa “nuorempi”. Ruoka oli hyvää ja sitä oli valtavasti, hinnaltaan myös meikäläisittäin melko edullista. Alkupala, pääruoka ja iso hunajaolut lähtivät 27 eurolla. Hannan alkupalat, keitto ja ölsneri taisivat olla 23 euron hujakoilla. Sulattelukävelyn jälkeen suunnattiin vielä Hell Huntiin (“Hellä susi”), josta sai kaikenmaailman oluita ja juomia. Paikka on myös ravintola, listalla on burgeria ja muuta pubiympäristöön sopivaa, ja viereisiin pöytiin menneet annokset näytti kyllä hyviltä. Suomalaiseen baarikulttuuriin tottuneena hämmentää, kun perusolusetkin tarjoillaan pöytiin, ja olisi pitänyt odotella tarjoilijan tuloa. Me nolot suomalaiset! Hell Huntin omat juomat oli kyllä hyviä, suosittelen.

Seuraavana päivänä vuorossa oli Kassikohvik Nurri! Koska varaus oli vasta yhdeltä iltapäivästä, lähdettiin Hannan vinkkauksesta ensin kohti Telliskiven aluetta. Telliskivi Loomelinnak on vanhalle tehdasalueelle itänyt kompleksi, joka sisältää mm. myymälöitä, taidetta, teattereita ja kahviloita ja ravintoloita. Tuohon aikaan paikka oli aika hiljainen, mutta illemmalla varmaan olisi vilkastunut.

Sitten reipas tarp tarp kohti Nurria. Keskustassa kierrettiin mennessä Kaubamajaa ja vähän Stockmanniakin, viimeksimainitussa on kattava alkokauppa, josta löytyy olutrunk… siis olutharrastajille kaikkea mahdollista. Myös muu viunatarjonta oli monipuolista. Tässä linkki Nurriin, jos innokkaita tutustujia on. Meillä oli siis varaus, mutta näköjään torstai klo 13 ei ole ruuhka-aikaa. 😀 Nurrissa on nyt kuusi kissaa, jotka katselivat vieraita ensin matkan takaa. Tilattiin salaatit ja teet, ja kissat alkoivat tehdä lähempää tuttavuutta. Paikassa oli selvästi pari bossia, jotka kävivät ensin katsomassa vieraat. Jälkkärin aikana sylissä oli jo päiväunilla toinen, pörheä kissa, joka oli jo selvä ammattilainen. Viereisessä pöydässä nuoripari yritti turhaan saada kissoja sinnekin, mutta taisivat olla liian innokkaita. Hähähä. Tiputin muuten vahingossa kissan päähän jäätelöä, anteeksi. Mutta ihanaa oli! ❤ Sinänsä Nurri on aika hinnoissaan, ainakin yleiseen Tallinnan hintatasoon verrattuna, mutta meneepä ainakin hyvään tarpeeseen kahvilan tuotto.

Harmillisesti torstai oli juuri reissun pilvisin päivä, joten Nurrin jälkeen suunnattiin takaisin vanhaan kaupunkiin. Meinattiin ensin mennä Piritan luostarin raunioita katsomaan, mutta ne varmaan ovat paremmin edukseen lämpimämpänä kevätpäivänä. Pienen kauppahaahuilun jälkeen mentiinkin vielä Must Puudeliin päiväkaljalle ja bruschetoille, sillä vaikka Nurrin salaatit oli hyviä, ne ei olleet erityisen ruokaisia. Melkein Must Puudel-kahvilan vieressä oli taas kerran hyvä olutkauppa, josta mukaan lähti itselle eestiläinen Vormsi Hele -olut, ja Jarkolle Spaghetti Western-stout ja Põhjala Breweryn olut koiraetiketillä. Vieressä oli myös joku new age-taikakauppa, pitää joskus käydä katsomassa. 😀

Illan ravintolaksi oli parikin vaihtoehtoa. Vegaaniravintola V:tä on kehuttu, ja sinne on myös yleensä pitänyt tehdä pöytävaraus. Päätettiin kuitenkin kysyä, että olisiko mahdollisesti vielä tilaa, ja ihmeen kaupalla oli juuri kahden hengen pöytä vapaana. Tällä kertaa päätettiin skipata alkuruuat ja keskittyä pääruokaan ja jälkkäriin. Mie otin V:n burgerin, joka tuli punajuuripihvillä ja uunikasvisranskalaisilla. Hannalla oli tofua ananaksen ja maapähkinäkastikkeen kera. Molemmat ruuat oli ihan levottoman hyviä ja täyttäviä. Oikeasti, olitpa sekasyöjä tai vegaani, pääosassa on hyvä ruoka. Annokset oli kauniita ja niissä oli hyvä rakenne ja erilaisia, selkeitä makuja. Jälkkäriksi otettiin pehmeää sitruuna-rooibosta ja miulle kuorrutemuffinssi, Hannalle “ball”, eli jännä kinuskipallero. 😀 Molemmat oli makeita ja hyviä. Iltajuomiksi käytiin myöhemmin vielä Katusekohvikissa juomassa parit drinksut.

Aamulla ei enää pahemmin keretty kierrellä, mutta eipä ollut tarvettakaan. Ennen lautan lähtöä käytiin vielä Sadama Turgissa, jossa oli deli-puoli ja kaikkea virolaista herkkua kaupan. Loput tuliaiskarkit hommattiin laivalta. Tällä kertaa seilattiin takaisin 3,5 tunnin reissu Baltic Queenilla. Herranjumala miten soosissa ihmiset voi olla keskipäivällä. Perheenisät- ja äidit tuijotti erilaisissa krapulan (tai vielä humalan) asteissa lasten seuratessa vieressä. Päätettiin kuitenkin tehdä perusturistit, ja hyödyntää lautan buffet-ruokailua. Lysti maksoi 27 euroa, mutta oli siellä kyllä ihan tolkuton määrä syötävää! Salaattipöydässä oli mm. viininlehtikääryleitä, oliiveja, juustoasioita ja muuta hyvää, kalapöydässä oli aiolia lohi- ja sillipalasten kylkeen. Itse asiassa pääruokatiskissä oli vähiten kiinnostavaa syötävää. Selkeästi painotettiin lapsille helposti syötävään ruokaan. Jälkkäripöydässä oli viittä tai kuutta eri kakkua, pannacottaa, juustoja ja omassa nurkassaan jäätelöä. Päälle vielä tietysti itse annosteltavat hanaviinit ja -juomat. Että tuota juuh elikkäs. Ihme kyllä, jokin aikuisuus on meihin mennyt, sillä älyttiin syödä h i t a a s t i ja ottaa maltilliset annokset kaikkea. Helsingissä oltiin täynnä, mutta ei kovin tuskaisesti. Ratikalla (jännää!) takaisin rautatieasemalle, ja reissun viimeinen olut Pullman’sissa.

Paluumatkalle olin ostanut lipun fancyyn duetto plus-vaunuun, mutta yksittäispaikka olikin vähän erhe. Siinä ei nimittäin ole juurikaan polvi-/jalkatilaa. Onneksi vaunu oli melko tyhjä, joten jossain vaiheessa piti vaihtaa isommille paikoille.

Kotiin päästyä tekikin mieli nostaa ns. jalat ylös ja vähän oikaista. Onneksi ostin Reese’s Peanut Butter Cupseja. Ensi kerralla sitten viikoksi kerrallaan, ainakin toiveissa. Niin paljon nähtävää ja SYÖTÄVÄÄ.

Advertisements