Tags

, , ,

Mikähän se olis unohtunut tehdä huhtikuun puolella? Asunnon irtisanominen tietenkin. Huoh. En tiiä, miksi se vaan jäi. Muistin asian vielä synttäri-maanantaina, ja sit yhtäkkiä olikin tiistai ja keskiviikko ja sit kello oli 15.50 vappuaattona. Koko kevät on menny yhdessä sumussa. On miulla tietysti edelleen mahdollisuus irtisanoa se nyt toukokuussa ja ettiä asuntoa 1.6. alkaen, mutta ärsyttää oma muutoskankeus. Kunpa voisi pysäyttää ajan kulumisen edes johonkin viikkoon, että ehtisi kerrankin jotenkin päästä tilanteen rouvaksi.

Tuntuu, kuin osaisin hädintuskin räpiköidä koiraa, ja sit miut on heitetty johonkin jokeen, jossa virtaus vaan kiihtyy koko ajan ja jatkuvasti tulee pahempia pyörteitä ja putouksia. Juuri kun olen oppimassa uimaan vähän paremmin, syöksyn taas johonkin saatanan hiidenkirnuun.

Ensi viikon työhommat ahdistaa jostain syystä ihan kauheasti. Ensimmäistä kertaa kirjoitettavana olisi 6000-merkkinen juttu, tekstinä kolme a-nelosta. Pelottaa, että kuva on ihan pyllystä, ja etten löydä mitään uutta tai järkevää kärkeä juttuun (oikeasti jo aihe itsessään on uusi, joten ei pitäisi olla oikea ongelma). Maanantaina pitäisi soittaa puhelimella taas yhdelle haastateltavalle, ja stressaan sitäkin ihan liikaa. Tuntuu, että sössötän kaikkea epäselvää. Osaan kirjoittaa vaikka miten näpsäkkää tekstiä ja olla kirjallisesti sujuva ja selkeä, mutta ääneen puhuminen tuntemattomille on ahdistavaa.

Omia haastattelunauhoja kuunnellessa vaikeinta on kuunnella omaa ääntään. Kai kaikista oma ääni kuulostaa oudolta, ellei sitä totu päivittäin kuuntelemaan nauhalta, mutta jotenkin tulee kalsea olo omasta nuotista.

Onneksi nyt oli vapun takia pitkä viikonloppu! Kai sitä tänäänkin olisi toisaalta kannattanut/pitänyt aloittaa haastattelunpurku, mutta toisaalta halusin vapaapäiviä, jolloin voin olla varma, ettei työrintamalla tapahdu mitään. Nukkuminen on tehnyt hyvää. Vappuna en oikeastaan tehnyt mitään kummempaa, käytiin syömässä porukalla ja illalla muutamalla Palaverissa. Plevnan sima oli hyvää! Vappupäivänä paistettiin onnistuneesti rahkamunkkeja, ja tänään kävin sit kulttuurikahvilan avajaisissa. Kiva tila ja toivottavasti tulee olemaan ahkeralla käytöllä. Tuntui vaan vähän oudolta ja irralliselta olla siellä, vaikka paikalla oli kavereita ja tuttuja naamoja. En kuitenkaan tuntenut luontevaksi moikkailla, kun selkeästi nää minulle tutut naamat eivät tunnistaneet.

Tulevan muuton alla tavaravuori välillä taas ahdistaa kunnolla. Ei tätä tavaraa oikeasti ees ole paljoa, mutta nyt kaikissa lifestyle-blogeissa ihmiset raivaavat kaiken elämästään, ja sitten niillä on ehkä kolme upeaa huonekalua, viidet kengät ja vain just niitä oikeita vaatteita. Haluaisin itsekin tavallaan keventää maallisen omaisuuteni määrää, toisaalta olen tosi kiintynyt tavaroihini. Niissä on niin paljon muistoja säilöttynä.

Advertisements