Tags

, , , ,

Minä elän, elän!

Aikamoisessa demimondessa on kyllä tullut vietettyä kaksi päivää. Tärinä jatkui vielä tänään, kun elimistö taisteli viimeisiä piruja vastaan. Kävin hakemassa kaupasta activiaa ja mustikkasoppaa. Eilen vatsa kouristeli ja vääntyili niin, että piti hieroa suolistoa joku puoli tuntia, että pystyin nukahtamaan. Aamulla pelotti mennä vessaan. Oon kuitenkin ihan kunnossa nyt. Vissiin. Avain on palautettu, kuvia ja videoita illalta katsottu ja vettä juotu.

J-mies oli hommannut miulle synttärilahjaksi mahtavan elämysyllätyksen, kun huristeltiin eilen Kolin vieressä olevalle issikkavaellustallille! Sain ratsuksi Ryynäsen. Oli sillä joku alkuperäisempikin nimi, mutta koska samannimisiä oli tallilla kaksi, tästä oli tullut sitten Ryynänen. Mahtava pieni tarmonpesä. Kuten se ohjaaja sanoi: “Ryynänen on hyvin kiltti, mutta aina vähän nälkäinen.” Useammin kuin kerran sain kiskoa sen päätä ruohikosta. Pieniä pätkiä mentiin myös tölttiä ja jopa laukkaa! Ei voi kuin ihmetellä, miten sirosti ja taitavasti ne meni ihan hurjassa louhikossa, suossa, kalliolla ja metsässä.

Eilen sain viimein massiivisen tiskivuoren selvitettyä, ja asuntoasiatkin nytkähti ehkä vähän eteenpäin. Nyt on jotenkin helpompi ajatella muuttoa. Tuohon kolmekymppisjuhlintaan liittyi selkeästi jokin siirtymäriitti, uuden elämänvaiheen aloitus. Toisaalta tuntuu niin haikealta lähteä tästä kämpästä, kun kiinnyn muutenkin tosi helposti tavaroihin ja paikkoihin, mutta ehkä jotain ihan muuta on kulman takana. Ainakin vaikka vähän järkevämpi pohjaratkaisu, jossa keittiö on edes etäisesti erillinen huone, eikä samaa jatkumoa eteiselle ja makkarille. Pitäisi opetella päästämään irti asioista. Kun ei itsekään ole sama ihminen kuin tähän asuntoon muuttaessa, niin miksei etsisi ja rakentaisi nykyistä minää vastaavaa ympäristöä?

Ja nyt miulla on höyrypesuri! Voin höyryttää vaikka kaikki maailman kämpät puhtaiksi!

Advertisements