Tags

, , , , , , ,

Kävin pikavisiitillä vanhempien luona. Molemmat ovat saaneet kaikenlaista terveyskremppaa vaivoikseen, joten kävin tekemässä raskaampia hommia, puiden kantamista yms. Ensi viikonloppuna sit J-miehen kanssa jatkohommiin sinne. Jossain vaiheessa tuli taas pohdintaa syntymäpäivistä, että kelläs sukulaisella semmoiset on seuraavaksi ja sitä rataa. Äiti hoksasi myös, että minulla on seuraavaksi 31-vuotissynttärit. “Vanha tyttö!”, hän loihe lausuman.

Onhan se sinänsä totta. Tuolta miusta on melkeinpä tuntunutkin viime vuodet. En koe muutttuneeni ulkoisesti tai sisäisesti kovin merkittävästi sitten myöhäisteini-iän. Silloin minua luultiin kaksivitoseksi, en tiedä minkä ikäiseksi nyt, mutta mitään dramaaattisia naamanmuutoksia ei liene tapahtunut. Mietin usein, että oonko mie jotenkin jäänyt vähän lapseksi? Tekee usein mieli hassutella kaikkea tyhmää, housut saa mukavimmin pois niin, että menee selälleen sängylle ja potkuttelee pöksyt pois kilpikonna-asennossa, ja muutenkin tunnen oloni välillä lähinnä 12-vuotiaaksi. Asuntolaina, perheellistyminen ja muu vakinainen elämä tuntuu edelleen yhtä kaukaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Toisaalta en selvästikään enää jaksa nykynuorten kiljumista ja nasaaliääniä tai loppukiekaisuja, mutta muuten tuntuu, että jämähdin henkisesti 90-luvulle.

Välillä on taas päiviä, jolloin tunnen oloni ikivanhaksi. Että tää on jo new age -henkisesti joku sadas elämäni maan päällä, ja samaa vanhaa paskaahan se on vuodesta toiseen. Nyt erityisesti ahdistaa, kun yhtäkkiä eletäänkin keskellä massiivista pakolais- ja yhteiskuntakriisiä. Sota tuntuu olevan joka nurkan takana, ja aiemmin ihan järkevät ihmiset menee mukaan siihen massahysteriaan, jossa onkin muka ihan normaalia alkaa rajoittaa ihmisoikeuksia ja arvottaa ihmisiä värin, koon tai synnyinpaikan mukaan. Voi helvetin perkeleen vitun kyrpäle! Ja välillä tulee mieleen, että ehkä me valkoiset eurooppalaiset ollaan loppujen lopuksi ansaittu se, että muunmaalaiset ja -väriset tulisikin tänne ihan vaan moukuttamaan meitä turpaan. Ei tää ihmiskunta oo mitenkään priima keksintö. Eilen katsoin pätkän Narcos-sarjaa, ja alkoi ahdistaa, miten ihmiset on aina niin helvetin helposti ostettavissa, uhkailtavissa tai hallittavissa. Sit yksittäiset ripuliperskarvaa vastaavat ihmiset pääsee hetkessä valtaan, kun ne vaan osaa pyöritellä sanoja ja rahatukkoja tietyllä tavalla.

Eilen aloitin historiallisen miekkailun. Kuten arvasinkin, olin alkulämmittelyjen jälkeen ihan piipussa ja rintaan pisti. Ei ees miekka. Ehe ehe. Onhan miulla huono kunto, ei se ylläri ole, mut sit tulee aina semmonen olo, että liikunta on tarkoitettu valmiiksi hyväkuntoisille, ja sit meidän muiden kannattaa suosiolla jättää menemättä, kun ei pystytä siihen mihin muut. Pitäisi taas päästä irti näistä omista ajatussilmukoista. Harmittaa tosi paljon, että tankotanssi on jäänyt oikeastaan kokonaan. Tunnit meni niin vaikeiksi, etten saanut mitään iloa niistä. Olispa semmoinen aikuisten hoplop, jossa olis vaan isoja pallomeriä, kiipeilytelineitä ja renkaita, jossa voisi peuhata rauhassa. Ei tarviis aina olla niin extremeä tai superrankkaa HIIT-sekoilua. Sellasta lapsekasta menoa, you know.

Advertisements