Tags

,

Taas iski pikkunuha. Ilmankos olikin eilen niin vetämätön olo, että nukahdin päiväunille klo 19 ja heräsin puolitoista tuntia myöhemmin, edelleen täysin pöpperössä. Tännekään ei ole tullut kirjoitettua taas pariin kolmeen viikkoon mitään.

Maailma ahdistaa kovasti tällä hetkellä. Tuntuu, että koko ajan menee huonommin ja tehdään entistä kestämättömämpiä ratkaisuja. Yhtäkkiä kaikki on rahan hallitsemaa dystopiaa. Rahan ja sovinististen rasistien hallitsemaa.

Kuluneen kesän aikana monet kaverit ja ystävät ovat muuttaneet toiseen kaupunkiin. Se on pistänyt pohtimaan paljon, että pitäisikö miun jotenkin muuttaa asioita omassa elämässä. Hävettää olla näin rajoittunut taidoiltaan. Osaan tietysti kaikenlaista sekavaa, mutta en tiedä, miten erikoistutaan tai haetaan tiettyjä töitä.  Samalla pitäisi tietysti treenata itsensä kuntoon, hoitaa ulkonäköä, viettää elähdyttäviä ja sivistyneitä iltoja ystävien kanssa, pitää huolta vanhemmista ja perhesuhteista ja raivata tilaa parisuhteelle. Pahinta on, että ihon alle hiipii sellainen “ei enää kannata ees yrittää” -asenne. Miksi enää kuntoilla, kun oon jo ollut näin pitkään ylipainoinen ja huonokuntoinen? Miksi enää kouluttautua, kun työpaikat menee joka tapauksessa, ja aina palkataan vaan nuorempia? Miksi enää tehdä ruokaa, kun syön jo semi-epäterveellisesti? Miksi enää pitää tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolia, kun suurin osa maailmasta on jo ihan viturallaan? Mentäis vaan kerralla paskaksi koko planeetta.

Ohhoh, olenpa taas negatiivinen ja masentuneen kuuloinen. En vaan enää tiedä, että miten muuttaisin asioita parempaan päin edes omalla kohdallani. Hyviäkin päiviä toki on, ei miulla aina ole näin synkät ajatukset, mutta nyt flunssaisena tulee mietittyä kaikkea, kun ei voi tehdä mitään.

Kommenttikenttään otetaan vastaan ehdotuksia hyvien uutisten sivuista, kissamediasta, ponivideoista ja muusta harmittomasta. Imgurit ja muut toki selaan päivittäin, sielläkin joutuu kyllä näkemään kaikkea paskaa.

Advertisements