Tags

, ,

Perskeles, maanantaina postiluukusta kolahti rikesakko. Ajoin pari viikkoa sitten Jyväskylän reissulta palatessa peltipoliisin tutkaan. Nopeusrajoitus oli 50 km/h, todettu nopeus oli näköjään 58 km/h. Hintaa tälle kruisailulle tuli 170 euroa. Auts. Mutta eipä auta itku, oma vikahan se oli. Toivon tosin, että sille takapuskurissa kuumotelleelle bemarillekin olisi räpsähtänyt se valo…

Flunssailu jatkuu lievässä muodossaan, ihan sataprosenttinen olo ei ole. Ehkä kuitenkin hiippailen kirjastolle lukemaan lehtiä tai jotain, ei täällä kotonakaan oikein jaksaisi hömöttää neljättä päivää putkeen. Eilen tosin liikuin sen verran, että kävin katsomassa Straight Outta Comptonin. Hyvää settiä, vähän napakampaa kerrontaa olisi voinut olla, mutta avasi ihan hyvin gangsta-rapin murrosaikaa, varsinkin jos suunnilleen on perillä yhteiskunnallisesta tilanteesta tuon ajan Yhdysvalloissa. Eipä meininki näytä kyllä hirveästi kehittyneen tuosta…

Tein just äsken mikrokaurapuuroa, mikä ei ollut missään määrin elämys. Äidin tekemä kaurapuuro maistuu suorastaan hyvältä, mutta ratkaisu voi piillä punaisessa maidossa ja voikimpaleessa, joka livahtaa puuron joukkoon. Ehkä joku ilta jaksan tehdä taas haudutettua uunipuuroa. Noms.

Voimakkaita ja haikeita nostalgian aaltoja täällä soudetaan. Opiskelujen 10-vuotiskokoontuminen herätti selkeästi jonkinlaisen kaihomielen. Tekee mieli kuunnella opiskelujen alkuaikojen lauluja, katsoa kuvia, fiilistellä menneisyyttä. Jotenkin sitä nyt tuntee olevansa jossain välitilassa, ei oikein nuori, ei vanha, ei työssäkäyvä, eikä täysin työtönkään. Ei ole selkeää ryhmäidentiteettiä. Vanhoja Messenger(!)-keskusteluja on ollut hauskaa ja vähän surullistakin lukea. Mese takaisin!!!11! Eipä toisaalta silloinkaan mennyt kovin putkeen monien asioiden suhteen. Onneksi kuitenkin ne keskustelut on toistaiseksi tallessa. Ollapa taas fuksi. Mitä kaikkea tekisikään toisin.

Advertisements