Tags

, , , ,

Mistäpä aloittaisin matkakertomuksen? Alkulimasta? Roomalaisista? Itse asiassa jo muinaiset roomalaiset kävivät Unkarin Hévízissä ja pulikoivat samassa pierunhajuisessa kuumassa lähdejärvessä, missä mekin puljasimme jokunen vuosisata myöhemmin. Tästä tulee varmaan kilometripostaus, joten tsemppiä.

Palataan kuitenkin ensin meidän matkamme alkuun. Päädyttiin Jarkon kanssa ottamaan pakettimatka, johon sisältyi 7 vrk kylpylähotellissa Hévízissä täysylläpidolla ja vuokra-auto. Melkoinen paketti siis. Lennot oli suorat Helsingistä Budapestiin ja takaisin, ensimmäistä kertaa olin Norwegianin kyydissä. Aika siedettävää, ottaen huomioon kasvavan lentopelkoni! Perillä päästiin taksilla autovuokraamoon, joskin kuski ajeli ensin jonnekin sivukujille, jututti jotain paikallista vartijaa ja huitoi käsillään turhautuneesti. En puhu unkaria, mutta äänensävystä ja navigator-ilmauksista päätellen emme olleet oikeassa paikassa. Hetken päästä autovuokraamo onneksi löytyi, ja pääsimme suuntaamaan kohti Balaton-järveä ja Hévízin pikkukylää.

Tai noh. Sekä sekavien googlemaps-ohjeiden takia, että kuskin ja repsikan väsymyksen takia ajettiin ensin noin 80 kilometriä täysin päinvastaiseen suuntaan. Budapestin ja Hévízin väli on noin 200 km, joten yöllä ajeltiin aika tovi, ennen kuin päästiin hotellille. Ihme kyllä, hermot säilyivät melko hyvin. Kuunneltiin unkarilaisia radioasemia, joiden nimet olivat mm. Kossuth ja Petofi. Nauratti. Liekö täysin pseudokielitieteilyä tämä, mutta kyllä jotenkin kielisukulaisuuden myös kuulee. Jotenkin se puheen rytmitys, tietyt äänteet, kuten -lta (esim. suomen sanassa tulta) kuulostavat samalta, ja unkarinkielistä räppiä voisi hetken luulla suomalaiseksi.

Hotellilla meitä odotti pieni iltapalalautanen huoneessa, kun ei luonnollisesti ehditty illalliselle. Kello oli vähän vaille kaksi yöllä, kun oltiin huoneessa. Maisemista ei ollut mitään tietoa ennen aamua, sillä huristeltiin koko matka pimeää motaria. Nopeusrajoitukset ovat vissiin aika ohjeellisia täällä, tai ainakin monet ajoi ihan hillitöntä vauhtia. Normitiellä yleirajoitus on 90 km/h, motarilla 130, mutta tuolla oli kyllä enimmäkseen 110 km/h alueita. Taajamissa sitten rajoitus on 50 km/h. Ehkä myös pieni Kia Picantomme kannusti ihmisiä ohittelemaan. Matkalla sivuutettiin muuten hämärä poliisisaattue. Jättibussin edessä ja takana meni yhteensä kuusi poliisiautoa valot päällä, saattaen. Kukahan lie siinä matkusti.

***

Ensimmäinen aamu Unkarissa alkoi sillä, että siivoja tuli rempsakkaasti sisään koputtamatta. Nukuttiin vielä täysin, ja oltiin jo illalla päätetty skipata aamupala ja mennä vasta lounaalle, sillä oltiin ihan poikki.  Täysylläpitohotellissa siis meille kuului aamiainen, lounas, päiväkahvi ja illallinen seisovasta pöydästä joka päivä. Sanomattakin selvää, että vatsa oli pallona koko ajan ja naama turposi. Illalliseen kuului myös talon punkkua, valkkaria ja perusolutta. Viinit tosin maistui miun mielestä vähän siltä, miltä kylpylä haisi/tuoksui, joten taisin juoda valkkaria vain yhtenä iltana. Hotelli oli siis Danubius Health Spa Resort Aqua. Saman kadun varrella oli myös Danubius Health Spa Resort Hévíz. Ruoka oli kaiken kaikkiaan hyvää. Välillä käytiin vaihtelun vuoksi lounaalla tai illallisella kaupungin/kylän keskustassa, jonne oli matkaa vain kilometrin verran. Hintatasoltaan Unkari ja varsinkin Hévíz olivat Suomeen verrattuna edullisia. Yksi euro oli reissun ajankohtana kurssiltaan noin 300 Unkarin forinttia, joten hetken aikaa oli rikas olo, kun lompuukissa majaili kymmeniä tuhansia! Iso olut oli yleensä alle kaksi euroa, samoin viiniä sai usein hintaan 2 dl/500 forinttia.

hotelli

Suihkuttelua perusilmeellä.

Balaton-järven ympäristö ja etenkin juuri Hévízin seutu onkin Unkarin viinialuetta. Kävelymatkan päässä keskustasta oli useita viinitiloja, jotka tosin olivat nyt sesongin ulkopuolella pitkälti kiinni. Kesämmällä paikka olisi varmasti upean vehreä, ja useimmilla viinitiloilla oli oma ravintola tai viinibaari siinä rinnetontilla, laaksoon avautuvilla maisemilla. Hévíz kehittyi aikanaan siis terveyskylpyläkaupungiksi siellä sijaitsevan kuumavesilähteen takia. Lähde on ennemmin järvi, syvimmillään 38 metriä syvä ja muutama sata metriä halkaisijaltaan oleva lampi, johon pulppuaa tasaisesti maan sisästä 38-asteista vettä. Järven vesi vaihtuu kokonaan noin parissa päivässä. Järven keskelle on rakennetty kylpylärakennuksia, ja aikojen saatossa siellä on kylvetetty mm. eläkkeelle jäänyttä sirkuselefanttia, jolla oli jalkavaivoja. Elefantti kuulemma tykkäsi kovasti.

Myö käytiin järvessä kerran, sillä periaatteessa samaa mineraalipitoista vettä pumpattiin myös hotellin hoitoaltaisiin, joissa sai käydä vapaasti lomailun aikana. Hotellilla on myös muita altaita ja erilaisia saunoja, mukana mm. suomalainen sauna, joten allasosastolla pääsi rentoutumaan hyvin. Järvi ja sen vesi siis tuoksui aika jännälle, vähän kananmunamaiselle, muttei niin rikkipitoiselle kuin Islannin Blue Lagoon, esimerkiksi. Huomaatte, kuinka humble braggasin käyneeni myös siellä. Vesi oli nyt talvellakin lämmintä, varmaan lähemmäs 30-asteista, ellei yli, joten siellä pulikointi tuntui ainakin itsestä jopa uuvuttavalta. Jostain syystä itseäni myös vähän kammotti järven “pohjattomuus”, varsinkin, kun pohjaa ei ollut missään näkyvissä. Ilmeisesti kuitenkin ainakin kylpylärakennusten kohdalla veden alla on rakennettu verkkopohja. Tuntui vain inhottavalta laittaa jalat pohjaan päin, kun mitään ei näy eikä tunnu, vain oudosti vihertävänä hohtava kuuma vesi, joka jatkuu loputtomiin…

Pientä miinusta myös antaisin unkarilaisille ohjekulttuurille, tai sen puutteelle. Liekö olen liiankin sääntöutilitaristi ja suorastaan holhoavan tarkkoihin ohjeisiin tottunut suomalainen, mutta englanninkielisiä kylttejä oli tosi harvassa, vaikka paikka onkin kansainvälisesti tunnettu ja suosittu lomakohde. Onneksi lukiosaksa alkoi löytyä yllättävän hyvin jostain selkäytimestä. Järvikylpylässä esim. ei missään näkynyt selvästi, kuuluuko hintaan pyyhe, pitääkö olla omat läpsykkeet, miten lokerikot toimii ja mitä missäkin on. Pyyhkeitä ei saanut vuokrattua, tai sitten sai minipyyhkeen, joka oli tarkoitettu lähinnä pefletiksi. WC-kyltit sentään erottuivat. Hinnasto oli myös aika epälooginen. Samaa harmittelua koin hotellilla. Tuntui, että asioita neuvottiin ristiin, eikä allasosastolla ollut selkeää neuvoa, että pitääkö olla koko ajan läpsykkeet jalassa. Olisin myös halunnut varata hierontoja ja muita hoitoja, sillä hotellilla oli vastaanottoja jos vaikka sun mille spa-hemmottelulle, mutta Spa Reception ei ollut koskaan auki. Tai ilmeisesti oli, mutta ovi oli kuitenkin kiinni, ja sitten palloiltiin Frau Bademeisterin ja hotellirespan välillä. Sain kuitenkin saksallani varattua meille kalapedikyyrit! 😀 Siis se hoito, jossa jalat pistetään akvaarioon ja pienet kalaset tulevat napostelemaan kuolleen ihon jaloista pois. Tuntui ihan tosi levottomalta ja kutittavalta aluksi, mutta sitten siihen tottui.  Välillä kuitenkin näky siitä, että kymmenen pikkufisut kiertävät jalkoja kuin hullu puuroa saivat nauramaan ääneen torkkuvien kylpylävieraiden keskellä. Jopa hoitojen maksaminen oli lopulta arvoitus. Viimeisenä päivänä spa respa oli auki, ja ilmeisesti onnistuttiin maksamaan kalahoito tarjouslippusilla. Saattaa toki olla, että tajusin kaiken väärin, sillä kukaan ei puhunut englantia, ja ihmiset soittelivat edestakaisin respojen välillä. Noh, pistäköön laskun perässä. Sinänsä ihan mukavakin huomata, ettei englanti ole läpäissyt kaikkea maailmassa, mutta matkailuun liittyvillä aloilla luulisi olevan paikallisillekin kätevämpää, jos ihmiset saadaan ohjattua oikeisiin paikkoihin.

Tarjouslippusia saatiin siitä hyvästä, että hotelli meni juuri remonttiin. Tähän se facen itkunauruhymiö. Eka aamu (ja muutama muukin sen jälkeen) alkoi paitsi siivoojien kursailemattomalla entrassilla, myös betonilattioiden piikkaamisella. Muutaman muunkin kerran henkilökunta törmäsi sisään kutsumatta ja ilmoittamatta. Otettiin sitten tavaksi pistää Do not disturb-lappu oveen aina kun oltiin huoneessa ja etenkin aamuisin. Aamiainen oli seitsemästä kymmeneen, ja siivojat tulivat jo ennen kahdeksaa. Ilmeisesti he olettivat, että kaikki kunnon ihmisethän ovat aamupalalla jo silloin…

Ruokapuolella hotelli panosti terveellisyyteen, ja oikein hyviä pöperöitä siellä olikin tarjolla. Unkarilaisessa keittiössä rakastetaan paprikaa, sipulia, valkosipulia ja lihaa, joten näihin kannattaa varautua. Kasvisruokiakin oli yllättävän paljon. Alkupalapöydässä oli aina tapas-henkisesti erilaisia hyviä juustoja, unkarilaisia leikkeleitä ja salaatteja. Jälkiruokapuoli erosi ehkä eniten totutusta. Ne olivat tosi hyviä, mutta itselle ihan uusia tuttavuuksia. Unikonsiemenet ovat kova juttu leivonnassa, ja monet hotellin jälkkärit olivat joko lettuja tai muuten pannukakkujen ja leivosten välimuotoja, jotka tarjoiltiin usein jonkun marja- tai hedelmähillokkeen kanssa.

***

Vuokra-autoa hyödynnettiin sen verran, että käytiin yhtenä päivänä naapurikylässä, Keszthelyssä, joka oli vähän isompi paikka. Se on myös suoraan Balatonin rannalla, joten nähtiin sekin. Balaton on Keski-Euroopan suurin järvi, joka ei ilmeisesti ole laulun sanojen mukaan kuitenkaan kalaton. Ainakin siellä rannalla oli kalastaja. Keszthelyssä lähdettiin ex tempore museokierrokselle, kun kävelykadulla innokas nainen kitsch-museosta viittoi meidät sisään. Kaikki kävelykadun varrella olevat museot sai kiertää 2500 forintilla per nuppi, eli yhteislipulle jäi hintaa noin kahdeksan euroa. Kitsch/nostalgiamuseo oli hilpeä, lelumuseo sympaattinen ja osittain myös karmiva silmättömien nukkejen takia, ja kellarissa oleva Erotikum Panoptikum sai punastelemaan. Viimeisin esitteli mm. vahanukkejen ja maalausten avulla hilpeää sukupuolihurjastelua keskiajalta lähes nykypäivään saakka. Hauskasti koottu ja riemastuttava näyttely toi inhimillisen lisän historiaan. Aina on tehty hassuja kikkelikuvia ja jonkinlaista pornoa mielikuvitusta piristämään. Naisten nautinto oli myös positiivisesti esitetty.

nostalgia

Nostalgiamuseo.

Koska meitä kiinnostavat keskiaikaiset linnat, Unkari tarjosi tähänkin sopivia kohteita. Parinkymmen kilometrin päässä Hévízistä sijaitsee Sümegin pikkukaupunki, jonka keskellä kohoaa hätkähdyttävä vuori linnoineen. Vanhimmat osat ovat 1200-luvulta, uusimmat 1600-luvun jälkeen tehtyjä. Nykyään tietysti moni osa on entisöity. Silti Sümegin linnassa oli aitoa keskiajan henkeä, eli vanhaa ei oltu häivytetty. Reissun aikana oli monta kertaa hyvin sumuista, niin myös Sümegin visiitin aikana, mutta onneksi sumu vähän hälveni, että nähtiin ympäröivää pustaa. Vuoren juurella oli ravintola, hevostalleja ja turnajaisnäytöksille rakennettuja ratsastusareenoita. Sümegin linnassa itseäni kiinnostivat erityisesti linnan asuinhuoneet ja linnanpiha, jossa oli oikea yrttimaa. Siinä kasvoi rosmariinia, minttua ja oreganoa ainakin, ja muitakin hyötykasveja/mausteita. Kesällä paikka olisi varmasti todella viihtyisä. Nytkin se oli kaunis, vaikka viileä tuuli viuhtoikin koko ajan vuoren laella. Kierroksen jälkeen mentiin kahvitupaan ja matkamuistomyymälään tarkoituksena nauttia kaakaot. Tulin jotenkin tilanneeksi sitten kaksi kaakaomaustettua rullapullaa! Tai oletan, että tuon tyylisiä sai myös Unkari-Erikan vaunusta torilta. Sinänsä tosi hyviä, mutta taas kerran hämmennys ja turhautuminen omaan kyvyttömyyteen nosti päätään. Olisihan sitä voinut minuutin tai pari katsoa ympärilleen, ja etsiä hinnastoa. Niitä tötteröitä sai vielä kaksi 500 forintilla, jonka maksoin. Silloin oli valmiina vain yksi kaakaorulla, ja toisen olisi voinut hakea myöhemmin, kun niitä tehtiin sitä mukaa. En kuitenkaan ilennyt, eikä oltaisi edes jaksettu toista, yhdessäkin oli aika paljon syömistä. Hitto, että nolotti. Mitähän ne meistä ajatteli?

ryytimaa

Sümegin linnan ryytimaa.

Sadan kilometrin säteellä olisi ollut paljon muitakin linnoja ja raunioita, mutta tyydyttiin pieneen katsaukseen. Pääpaino oli kuitenkin rentoutumisessa tai ainakin sen yrityksessä, eikä haluttu aikatauluttaa sen kummemmin menoja. Hévízissäkin, tai oikeammin se “lähiössä” Egregyssä, jossa ne viinitarhatkin sijaitsevat, on arpadikauden (1300-ish?) Pyhän Magdaleenan kirkko, jossa käytiin viinitarhakävelyn yhteydessä. Saman reitin varrella on myös roomalaissotilaan hauta, eli aika pitkään on Hévízissä turisteiltu.

***

Paluumatka ja ajo Budapestiin meni huomattavasti helpommin kuin sieltä tulo. Auto saatiin palautettua ehjänä ja mentiin siitä suoraan kerrankin superajoissa kentälle. Jätettiin ruhtinaalliset kuusi tuntia kentällä palloiluun, mutta yllättäen aika ei tullut oikeastaan yhtään pitkäksi. Kerrankin käytiin ajan kanssa testaamassa tuoksuja tax-freessä ja valkkaamassa tuliaisia. Näin myös ravintolassa ehkä Mia Wasikowskan, mutta en voi olla varma. Olisiko hän tavallisen rahvaan joukossa?

Sekin päivä tuli, että ostin itselleni silmänympärysvoiteen! En ole vuosikausiin käyttänyt moista, mutta sitten testasin Nuxen Creme Prodigieuse -voidetta, ja koska hintaa oli 19 euroa, päätin kokeilla. Ja hitto, sehän toimii! Olin nukkunut pari yötä tosi katkonaisesti ja lentokoneen jäljiltä iho oli muutenkin kovilla, mutta kun Vantaalla aamulla majapaikassa herätessä katsoin naamaa, niin tummat silmänaluset olivat lähes kadonneet! Lisäksi se on pumppupullossa, eli pysyy hygieenisena ja tuoksuu sopivasti, muttei ärsytä silmiä. Ihana yllättyä pitkästä aikaa noin iloisesti kosmetiikkatuotteesta. Lisäksi sain Suomessa pari kynsilakkaa ja suihkuvartalovoiteen, sillä majoituimme kosmetiikka-Annien ja Vilin luona lennon jälkeen, ja Annie antoi paperikassin eteen, että pengo tuolta. 😀 Nyt on kimalletta kynsissä.

Helsingissä vielä innostuin ostamaan itselleni kätevästi joululahjoja, eli ostin kaksi kylpypommia Lushilta ja uudet housut Marks&Spenceriltä. Crayzeeeee.

Suurin saavutukseni tällä matkalla on paitsi koneeseen uskaltautuminen, myös se, että selvisin VIIKON reissusta pelkällä käsimatkatavaralla. Vajaa kahdeksan kiloa laukussa ja käsiväsky. Stick-antiperspirantti ratkaisi paljon ja onneksi muut voiteet mahtuivat sallittuun pussukkaan.

Tulevaisuudessa voisi käydä erikseen omalla lomasella itse Budapestissä. Sielläkin on paljon museoita, kissakahvila ja tietysti vielä Budan linna ja linnoitus. Hmm. Irlantiin ja Britteihinkin tuli taas vähän kaihoa, sillä Unkarissa oli jotain samaa kuin Irlannissa. Viileän kostea sää, vehreää vuoden ympäri, ilmassa turvesavujen tuoksu ja jokin pitkän historian henki.

maisema

Maisemat hotellihuoneen ikkunasta.

tl;dr – Unkari on kiva ja aika halpa, kannattaa tosin prepata saksaa ennen reissua. Englantia ei juurikaan osata.

 

Advertisements