Tags

, , ,

Kotona seinällä roikkuu pitkästä aikaa joulukalenteri. Ostin Lidlistä sen muutaman euron Star Wars -suklaakalenterin. Ensi vuonna ehkä satsaan johonkin Partiolaisten kalenteriin tai muuhun paperikalenteriin, jossa on jatkuva kuva.

Spotifyssä sen sijaan minulla ja Jesnillä on ollut jo kolmatta vuotta erilainen joulukalenteri, jossa lähetämme toisillemme joka päivä yhden hirveän biisin. Ette usko, miten kamalaa paskaa ihmiset ovat levyttäneet. Tänään olen saanut osakseni Dingo-päivän, mutta hieman eri muodossa kuin voisi heti odottaa. Veikkaan kyllä, että pääsen kuulemaan Neumannin särkyvän raastavaa ääntä vielä jokusen kerran. Tänä vuonna taidamme jatkaa kalenteria uuteen vuoteen saakka.

Nyt olen vanhempien luona, ja joulumieli on kadonnut jonnekin. Lumet suli, taivaalla on sentään täysikuu, joka näkyy sadepilvienkin lomasta, mutta muuten on tosi epäjouluista. Vähän kuin Irlannissa aikoinaan. Tuntui lokakuulta koko talven. Ei pitänyt ostaa lahjoja, mutta kuusen alle onkin ilmestynyt kasa. Olo on vähän kuin sillä Siskonpedin hahmolla, joka tulee kavereidensa bileisiin, luulee olevansa hyvin varustautunut, mutta sitten kaverit kaivavat laukuistaan itsepuhallettuja lasivaaseja ja artesaanisuklaita. Ensi vuonna voisin yrittää pitää oman joulun. Haaveilen joulusta, jolloin voin rauhassa varustella ruokia, niin ettei tarvitse eväänsä liikauttaa kauppojen lähellekään. Ostaisin hyvää viiniä, glögiä ja suklaata, varaisin just semmosia leffoja, mitä en ole koko vuonna ehtinyt katsoa tai jotka haluan nähdä aina uudestaan, istuisin sohvalla suklaarasian kanssa ja katselisin tyytyväisenä ikkunasta lumisadetta. Jos kävisin ulkona, kävisin siksi, että haluaisin, ei siksi, että on pakko. Ei myöskään tarvitsisi kuunnella yhtään lihavuus- tai ruokapuhetta.

Ehkä tänä yönä saan nukuttua paremmin. Haaveilen tällä hetkellä myös siitä, että miulla olisi muutama päivä sellaista, ettei yhtään työtehtävää nakuttaisi takaraivossa, ja että saisin nukkua niin pitkään kuin huvittaa.

Advertisements