Tags

, , , , ,

Tänään on ollut jotenkin tosi kiva päivä. 🙂 Nukuin aika pitkään, mutten kuitenkaan liian pitkään, että olisi tullut selkäkipuja. Söin aamupalaa Jarkon kirkasvalolampun loisteessa, liekö siitä sitten johtuu koko päivän kestänyt hyvä fiilis. Just tällä hetkellä ei ole mitään hommaa rästissä, ensi viikolla toki alkaa taas paahtaminen varmaan erilaisten juttujen suhteen, mutta pieni arviointitauko leffojen suhteen teki oikein hyvää. Pääsin pitkästä aikaa katsomaan elokuvia ihan itseni vuoksi ilman, että tarvitsee katsoa niitä muuten kuin fanilasit päässä.

Spoilerittomasti totean Star Warsista, että olipa nautittavaa ja viihdyttävää. Sydän läpätti, kun näin taas Millenium Falconin lentämässä. Hyviä hahmoja, erityisesti naishahmoja. Ihanaa, että viimein alkaa toiminta- ja scifileffojen naiskuvakin monipuolistua. Star Warsissa se toki oli aika onnistunutta jo silloin aikanaan.

Hannan kanssa käytiin katsomassa myös Macbeth, joka oli visuaalisesti ja tunnelmaltaan todella tyylikäs ja viiltävän hyvin viimeistelty. Yhtä aikaa ahdistavan synkkä ja taidokas. Vähän ehkä vielä kaipaisi jotain todella selkeää uudistusta, vaikka nytkin oli jo pari keskeistä, tunnettua kohtausta tulkittu aivan uudella tavalla, ja onnistuneesti myös.

Brittidraama 45 vuotta oli myös hyvää vaihtelua kaiken kouhotuksen keskelle. Charlotte Rampling ja Tom Courtenay tekevät vähäeleiset, mutta tunnetiloiltaan valtavat roolit Kate ja Geoff Mercerinä, jotka ovat piakkoin viettämässä 45-vuotishääpäiväänsä. Juhlaa edeltävällä viikolla Geoff kuulee uutisia eräästä menneisyyteen liittyvästä tapahtumasta, jonka seurauksena molemmat joutuvat pohtimaan koko elämäänsä uudelta kantilta. Elokuvassa on paljon sisäisiä viittauksia ja vihjauksia, tai ehkä tulkitsin ne sinne vain itse, mutta en voi enkä halua kertoa juonesta sen enempää, ettei se spoilaannu keneltäkään. 😀 Ai niin, sen verran sanon, että Ramplingin hahmolla on elokuvassa sellainen nahkalaukkunen, jonka haluaisin. Löytyisiköhän kirppareilta sen tyylisiä? Muutenkin kyllä haluaisin olla vanhana yhtä cool kuin Charlotte Rampling, mutta sitä varten pitäisi ehkä olla jo nuorena kuin Charlotte.

Elokuvalliselle sivupolulle eksymisen jälkeen palaan vielä päivän viettoon. Join rauhassa kahvia, kävelin pakkassäässä salille, jaksoin tehdä kylkilankkua yllättävän hyvin ja sain ehkä vähän pyöriteltyä hartioita auki. Palattuani söin hyvän välipalan (kreikkajugurttia, mansikoita ja banaania), leivoin pizzataikinan kohoamaan ja menin kylpyammeeseen lillumaan lähes puoleksi tunniksi. Tein sikahyvää pizzaa ja katsoin kaksi jaksoa Neiti Fisherin etsivätoimistoa. Nyt kuuntelen asmr-videoita ja ryystän vettä. Tänään olen yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, miten onnekkaassa asemassa sitä kaiken keskellä kuitenkin ollaan. Miulla on puhdasta vettä, sähköä, ruokaa ja viihde-elektroniikkaa. En ole aina kohdellut itseäni tai kehoani hyvin, mutta yritän opetella olemaan armeliaampi tänä vuonna. Katotaan, mikä on tilanne esim. maanantaina, mutta jospa näistä yksittäisistäkin onnistuneista päivistä saa jotain energiaa varastoon.

Advertisements