Tags

, , , ,

Miulla ei ole tällä hetkellä sisäovia, kun ne on pinnoitettavana/maalattavana. Ei siis täten myöskään vessan ovea. Suihkussa käynti on aika vilpoista, mutta vielä herkempää tekee käydä yleensä vessa-asioilla. Tuosta pytyltä kun on se puolitoista metriä ulko-ovelle, jossa ei muuten siinäkään ole äänieristävää sisäovea. Eikös vielä yhtenä päivänä ollut samaan aikaan rappukäytävän maalaus, ja remppamiehet jutteli suoraan siinä oveni edessä. Tämmöistä täällä.

Ovet pitäisi tulla takaisin alkuviikosta, ja samalla sitten tuota keittiötä sipistellään vähän, uutta maalia ja sellaista, mikä on kyllä kiva.

Oon ihan liikaa netissä. IHAN LIIKAA. En vaan saa oikein aikaiseksi mitään muuta. Lehtijuttuja välillä pykerrän, mutta en uskalla hakea oikein muuta tai etsiä hommia. Nyt varsinkin, kun tuo freelancerointi muuttui entistä vaikeammaksi, niin ahdistaa kyllä. Toisaalta sit myös netti ahdistaa. Päivät menee niin nopeasti, enkä tee oikein mitään järkevää. Täytän kolmen kuukauden kuluttua 31, ja tuntuu, että oon lipumassa semmoisesta “nuorena voikin vähän harhailla” -vaiheesta “eikö toi aio tehdä oikeasti mitään”-vaiheeseen. Hävettää ja nolottaa. Taas on lauantai, viikonloppu. Päivät sulaa toisiinsa.

Eniten harmittaa se, että kun oon kuitenkin nyt periaatteessa nuori ja terve ja toimintakykyinen, niin miten paljon vituttaakaan sitten seitsemänkymppisenä, kun en vaan tehnyt asioita. Jos sitten onkin vaikka jo tolkku menossa muistisairauden takia tai muuten terveys sellainen, ettei voi lähteä reissuun tai muuta. Muistisairaudet on muutenkin kyllä niin perseestä, että pelottaa jo etukäteen. Koko eletty elämä häviää vaan muistoista ja sitten elää viimeiset vuotensa harhoissa ja ahdistuneena. Mummon viimeisiä vuosia oli ihan vitun raskasta seurata. Se luuli puolet ajasta olevansa itse lapsi, ja itki ja suri, kun ei löytänyt vanhempiaan. Ei muistanut enää puolisoaan tai lapsiaan, tai sitten kaikki muistot sekoittui sekavaksi massaksi. Itse olen vielä jotenkin niin tietokeskeinen ihminen. Kun ei ole urheilullista lahjakkuutta, huikeita sosiaalisia taitoja tai tyrmäävää ulkonäköä, niin sitten oon ainakin yleensä iloinnut siitä, että miulla polla toimii ja miulla on rikas sisäinen maailma. Sitten muutamassa vuodessa voi pyyhkiytyä edelliset 80 vuotta elämästä. Eikä tietenkään pitäisi masistella, koska masennus nuorena lisää muistisairauksien riskiä vanhempana. Että peukkua vaan ja iloisella asenteella eteenpäin! Hymyile maailmalle, niin se hymyilee sinulle! Samalla kun vetää pataan niin, että persreikä menee kahdeksikon malliseksi.

 

Advertisements