Tags

, , , , ,

Satsasin männäviikolla reilut kolmekymppiä euroa kuorintavoiteeseen. Eh. Syyllisyys, kerskakulutus. Ökykuorinta. Se on kyllä tosi hyvää ainetta. Miun naama ei kestä mitään rakeellisia kuorintoa, ja toisaalta talven jäljiltä naamassa on kerros kuivaa, kuollutta ihoa, mikä ei lähtenyt millään pois. Nyt ihoni on kuulas. Ainakin jos jättäisin puristelematta mustapäitä ja muuta, mitä kuvittelen näkeväni nenässäni.

Oon onneksi vastustanut varsin hyvin halua ostaa naistenlehtiä. Tykkään toisaalta hypistellä niitä ja selailla varsinkin brittilehtiä. Kuvittelen hetken olevani joku niistä lehden kohdelukijoista, toimistotyössä käyvä nainen, joka ostaa paljon kosmetiikkaa ja sisustaa, sekä käy ulkona bilettämässä. Aika vähän tällä hetkellä on tarttumapintaa noihin aspekteihin.

En tiedä miten kuvailla sitä tunnetta, mutta haluaisin jotenkin olla “valmis”. Tai valmiimpi. Ei silleen, että en enää havittelisi mitään tai että olisin valmis kupsahtamaan, vaan silleen, että jotkut isot elämänkysymykset olis päätettynä, olisin jossain varmuuden tilassa ja että voisin suunnitella sen pohjalta tulevaisuutta. Olisikohan elämä helpompaa tai selkeämpää, jos olisi enemmän valtavirtamieltymykset? Haluaisin sen omakotitalon, ne 1,4 lasta ja koiran ja kävisin iltaisin sauvakävelemässä ja kesällä parilla radionova-festarilla vetämässä siideriä.

Mutta sitten minä olen minä, ja mietin iltaisin mustia aukkoja, Jumalaa, Saatanaa, olisinko hyvä avaruusaluksen pilotti, onko mikään elämäntapa eettisesti kestävä, onko ihminen ohjelmoitu tuhoamaan itsensä lajina, onko rinnakkaisuniversumeita, onko aaveita, kuka keksi juuston, oppisinko soittamaan kitaraa, miten aika-avaruuden kudos oikeasti toimii, pärjäisinkö, jos tulisi sota tai sähköverkko romahtaisi, mitä kaikkia ammatteja esivanhempani ovat edustaneet, onkohan suvussani kuninkaallisia, miten tajunnanräjäyttävä asia on, että sukulinjaa voisi jatkaa jonnekin Afrikan savannille ja kauemmas, tuleeko ydintuho, tuleeko maanjäristys, tuleeko sisällisota, saanko aivohalvauksen, miksi ja miten ja milloin talousjärjestelmä on keksitty, voisiko sen vain lakkauttaa, millaista elämä maapallolla olisi, jos valtioiden rajoja ei olisi, miltä maat näyttäisivät, jos niitä ei olisi koskaan muokattu, mitä eläimet meistä ajattelee.

Tuli taannoin aika pysäyttävä ajatus mieleen liittyen lähestyviin 31-vuotissynttäreihini. Iässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta laskeskelin, että olen viimeksi ollut tyytyväinen itseeni tai ainakin ollut ajattelematta kelpaavuuttani viimeksi varmaan yli 20 vuotta sitten. Normaalipainoasteikolla olen ollut viimeksi ehkä 7-vuotiaana. Tuntuu, että kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välillä olisi se kultainen nuoruus, jolloin voisi ja saisi irrotella, mutta jos ajatellaan mielenterveydellisesti, tästä ajasta olen ollut oireeton/terve noin puolitoista vuotta. Badumm-tssshhh ja sillee. Vaikka parantuisin just tällä sekunnilla napista painamalla, en saa noita vuosia takaisin. Se turhauttaa ja turruttaa.

Advertisements