Tags

, ,

Oon taas ihan mustelmilla treenien jäljiltä. Torstaina tehtiin tikariharjoituksia, pistonmurtoja ja vastamurtoja. Oikea käsi on vähän brutaalin näköinen, kun sparrikaverilla oli melkoinen teräsote. En kuitenkaan valita. Jostain syystä on kivaa, kun paiskotaan heitoilla maahan ja retuutetaan oikein kunnolla.

Käytiin tänään lueskelmassa ja istumassa Linnunlahden lähistollä rantakivillä. Järvi tuoksui hyvältä ja rauhoittavalta. Oli myös sopivan lämmintä, etten palellut tai hionnut kohtuuttomasti. Pistin jalkaan uudet farkkushortsit ja arastelin vähän Jokiasemalle menoa niin lyhytlahkeisissa, mutta päätin, että on siellä varmaan kaikkea nähty.

Viime päivinä olen kuunnellut useasti Perturbatoria. Tätä pitää ostaa autoilumusiikiksi! Tykkään siitä, miten sinänsä synkän musiikin seassa on jotenkin kirkkaita sävyjä. Kuin neonvaloja yössä tai ensimmäinen aamunkoiton valo taivaalla, kun ajaa yöllä. Kuulostan varmaan tosi emolta, kun sanon näin, mutta tykkään myös itsessäni siitä, että miulla on se varjopuoli. Miusta on hienoa nähdä ne harmaan ja pimeyden eri sävyt ja tunnistaa ne myös itsessä. Silloin kaikki valoisat puoletkin korostuu ihan eri tavalla.

Advertisements