Tags

, , , ,

Pakkaset tuli, naama kuivuu ja muutenkin koko iho on taas päänahkaa myöten todella ärtynyt ja hilseilevä ja punoittava. Auuuuhh. Voisipa hioa koko pään jollain tasohiomakoneella. No skin = no problem!

Kävin viikonloppuna vanhempien luona, ja sain viimein 20 minuuttia ennen kotiinlähtöä kakaistua ulos, että ollaan erottu J-miehen kanssa. Reaktiot oli aika lailla sitä, mitä oletinkin. Tosin iskä kyseli moneen kertaan, että en kai vaan jää rahallisesti velkaa. Äiti tuntui olevan kovin pahoillaan ja varmaan oli pettynytkin. Se oli nimittäin puhunut KOKO VIIKONLOPUN vauvoista. Se ja se on nyt saamassa lapsen, entiset luokkakaverini saavat vauvoja, kaikki saa vauvoja, vauvoja vauvoja kaikkialla!!!!!!!!! Kirsikkana kakun päälle äiskä päivitteli taas minun ja veljeni ikiä, totesi, että mehän ollaan kohta jo keski-ikäisiä. Kiitos vitusti. Enpä ollutkaan mitenkään huomannut ajan kulua tässä.

Koko maailma ahdistaa niin vitusti tällä hetkellä. Varsinkin kotipuolessa käynti on aina jotenkin kuristava kokemus, kun siellä ajan kulumisen näkee niin konkreettisesti. Vanhemmat ikääntyvät silmissä, ruokapöytäkeskustelut on lähinnä sitä, kuka on kuollut vanhuuteen, syöpään tai muuhun (paitsi nyt tietysti niitä VAUVOJA) ja vanha koulun piha kasvaa jo parimetristä vesakkoa. Pakokauhu on koko ajan metrin päässä selän takana, melkein saamassa kiinni. Kylmät sormet tuntuu jo niskassa. Välillä toivon, että olisin taas teini. Luin tosin taannoin yläaste- ja lukioajan päiväkirjoja, ja voi helvetin perse miten kamalaa tekstiä ja ajattelua. Sitä en kyllä halua. Mutta haluan takaisin aikaan, jolloin pystyi tekemään asioille jotain. Tuntuu, että oon todellakin ajanut junalla kaikkien mahdollisten pysäkkien ohi ja nyt puksutetaan kohti ammottavaa rotkoa kuin Paluu tulevaisuuteen 3:ssa. Saispa muutaman vuoden takaisin. Muutaman vuoden päästä varmaan toivon, että olisinpa vielä vuodessa 2016.

Nyt kävi harmikseni myös niin, että luin vähän huonoja kirjoja. Jotenkin tuntuu hirveältä ajan ja energian tuhlaukselta tuollainen! Minä satsaan aikaa ja olen valmis samastumaan henkisesti, ja sitten teksti on tylsää, kaikkien kopiota ja päähenkilöiden välillä on yhtä vähän kemiaa kuin tässä kädessäni olevassa teemukissa.

Pitäis jaksaa lähipäivinä ostaa uudet urheiluliivit. Miksi treenivaatteet aina haiseekin niin hirveeltä, vaikka ne on tehty hikoilua varten? Onneks Cittariin oli tullut aika kivannäköisiä Jutta Gustafsbergin treenipöksyjä, voisi oikeasti heittää noi kymmenen vuotta vanhat pois, ja päivittää garderobia.

Liikunnasta miekkailuun. Oli turhauttavaa, että vaikka oon hinkannu samoja asioita jo vuoden, teen edelleen jotain perusvirheitä. Tänään selvisi, että lyön hamarapuolella vasemmalta ylhäältä, vaikka pitäisi lyödä terä edellä. Tajusin myös ehkä kaksi viikkoa sitten, että hamara ei ole sama kuin lape. Terä on se, millä lyödään, ja hamara on sit rystyspuolen terä. Vittu miten tyhmä olo, kun tuon tajusin. Ilmankos meni osa harjoitteista aikaisemmin vähän reisille. Jotenkin aattelin sen niin, että kun vasarassakin hamara on se, millä ei lyödä vaan esim. kaivetaan nauloja ulos, niin päättelin, että hamara on sit se litteä lape. No nytpä tiiän…

Advertisements