Tags

, , ,

Kävin läpi muutamia lipaston laatikoita, ja alkoi taas ahdistaa, miten paljon miulla on kaikkea ns. turhaa sälää, jota ei kuitenkaan sitten raaski laittaa pois. Lisäksi joukossa on myös jotain muutenkin tärkeitä juttuja, mutta kaikki on niin hassuilla pienillä lippulappusilla tai muuten oudon mallisia kapineita, ettei niitä saa mitenkään järkevästi säilöttyä. Lipaston kaappiosa tuntuu olevan edelleen kaaos. Haluaisin, että miulla olisi tosi selkeät lipastot ja lajitellut jutut hyllyissä. Tyyliin “töihin liittyvät”, “laskut”, “kuitit”, “päätökset”, “harrastuksiin liittyvät” ja niin poispäin. Suurin osa onkin jo silleen lajiteltu, mutta sit on kaikkea seilaavaa, mikä menisi moneenkin kategoriaan.

Muutenkin välillä iskee ahdistus, että miulla on jotenkin liikaa tavaraa, vaikka ei kai tuota edes ole hirveästi. On niin kuin joku outo syyllisyys, jos en lue jatkuvasti hyllyssä olevia kirjoja tai kuuntele levyjä. Tilanpuutteesta sinänsä ei ole kyse, nytkin nuo mahtuu olemaan olemassa olevissa hyllyissä ja kaapeissa. Mutta pitäisi kai jotenkin uudelleenjärjestellä kaikki. Ja on tuolla karsittavaakin, eipä sillä.

Vähän vaikeesti taas ottaa, noin niin kuin elämässä yleensä. Kaikki asiat odottaisi tekemistä, kokemista ja näkemistä, mutta en saa tartuttua mihinkään. Tekisi vain mieli ostaa kaikkea, ostaa uusia levyjä, kirjoja, vaatteita, tavaroita. Tekisi mieli ostaa uusi identiteetti, uusi minuus.

Tuntuu, että tietty sirpaleisuus ja epäkoherentti meno näkyy jo ihan fyysisesti. Pudottelen asioita, viimeksi pari päivää sitten ruokaostoksilla perunapussi vaan pudota läsähti lattialle ja yksi van gogh hajosi kahtia, samoin pussi repesi. Hukkasin auton vara-avaimen, vaikka yleensä olen tosi tarkka kaikista avaimista ja muista. Pudottelen ja kompuroin pitkin kaupunkia. Onnistuin levittämään pikaliimaa myös keittiön pöytään.

Kai sitä pitäis käydä vaikka kävelemässä, niin saisi jotain muuta tekemistä kuin koneella nyhjöttäminen. Kävellessäkin vaan ehtii harmillisen paljon miettimään kaikkea, mikä on pielessä, joten ei sieltä ainakaan rennompana takaisin tule. Mutta onpahan sit ees happea veressä, which is nice.

 

Advertisements