Tags

, , , , ,

Katsottiin tänään A Bigger Splash ja Everybody Wants Some!!, kun ne jäi Rokumentissa välistä. Onneksi valittiin tuo katsomisjärjestys, pidin molemmista, mutta Everybody jätti selvästi kivan ja vapautuneen jälkimaun. Toisaalta tuli jotenkin hankala olo, kun molemmissa oli vain ns. täydellisiä nuorisovartaloita ja kaikki olivat niin kovin nättejä ja sirpakoita.

Varsinkin Everybodyn collegen freshman-kokemukset tuntuivat katkeransuloisilta katsoa. Kasarimaailma oli ihanan viaton ja todellakin nuoreen elämään keskittyvä. Ärsyttävästi oma pää ei antanut tätäkään katsoa neutraalisti, vaan olin varsin tietoinen, että jos olisin ollut tuohon aikaan tai ylipäätään jossain college-menoissa mukana, olisin taatusti ollut joku, joka ei tule kutsutuksi bileisiin tai jota ei ainakaan kukaan leffan tyypeistä olisi tullut pokailemaan.


Oon saanut hyvää palautetta työhommista, mikä on ollut huojentavaa. Se on myös vaimentanut jonkin verran huijarisyndrooman räpätystä korvissa. Edelleen silti jännittää, mitä kevään työrupeamasta tulee, mutta ehkä pitäisi vain kanavoida Jon LaJoiea ja “try not giving a fuck!”. Kuvauspuolta pitäisi kyllä treenata taas, ja paljon!


Sain joululahjaksi suklaakasvohoidon EcoBeautyyn ja nyt pitäisi muistaa käyttää se. Olen tainnut käydä kasvohoidossa tai missään hemmottelussa viimeksi kolme vuotta sitten, kun valmistuin. Jooh. Haaveilen myös käynnistä siellä EcoBeautyn ekokampaamossa. Energialeikkaus houkuttaa, vaikka toisaalta huuhaa-mittarit vähän piipittääkin. Onneksi noilla ainakin taitaa lukea, että ei tämä mikään energiahoito tai vastaava ole, vaan tietyntyyppinen hiustenleikkuu. Erityisesti kiinnostaa se intialainen päähieronta, joka kuuluu pakettiin, plus että se on muutenkin puolitoista tuntia hiusten ropellusta. Edellisen kerran kävin kampaajalla syyskuuussa, joten ehkä sitä voisi vaikka tässä kevätpuolella kokeilla tuotakin.


Kävin äsken ajelemassa hetken autolla, kun piti siirtää se muutenkin toiselle puolen katua pysäköintirajoitusten takia. Kuu helotti ihan uskomattoman kirkkaana! Miulla on tapana puhua itsekseen autossa. Horisin nytkin englanniksi vaika mitä. Sillä yritän pitää ääntämystä ja sanavarastoa yllä. Leikin olevani milloin missäkin radio- tai televisio-ohjelmassa haastateltavana ja sitten posmotan ummet ja lammet jostain, mikä sillä hetkellä tulee mieleen. Välillä jää nämä yksinpuhelut vähän päälle tai saatan alkaa miettiä jonkun yksittäisen sanan ääntämistä, ja sitten kuiskailen sanoja itsekseni kaupoilla käydessä. Toivottavasti kukaan ei ole vielä huomannut. Välillä tälleen illalla autoillessani mietin, että entä jos vaan lähtisin yhtäkkiä johonkin spontaanisti, ajaisin yöhön ja katsoisin mihin asti pääsisin. Tulisin kyllä takaisinkin, mutta joku tuossa skenaariossa houkuttaa. Ehkä sitten, jos rahatilanne parantuu, että voisi varautua vaikka hotelliyöhön jossain.


Uusi miekkailutakki on ihan huippu! Alkaa jo parin kerran jälkeen muotoutua sopivaksi. Olkasaumat hankasivat vähän ekalla kerralla, mutta se oli ehkä ennemmin semmoista hikihankaumaa, t-paita alla oli nimittäin litimärkä. Hikinen iho ottaa selvästi enemmän hittiä pienestäkin hankauksesta. Olen parina kertana päässyt sparraamaan ihan kunnolla. Se on jotenkin niin… kivaa. Oon aina sen jälkeen ihan puhki, mutta jotenkin se tekee hyvää korvien välille. On vain se hetki siinä, ei voi ajatella mitään muuta. Sitä vain keskittyy siihen etäisyyteen ja miekan teriin, liikkeeseen ja ennakointiin. Viimeksi lensi oikein kipinätkin, kun terät osui sopivalla tavalla yhteen. On myös kivaa, kun voi kerrankin hyötyä ja hyödyntää omasta massasta ja koosta, eikä aina tarvitse yrittää pienentää ja sirontaa itseään tai yrittää olla jotenkin hentovoimaisempi tai vähemmän ronski. On miulla tuollakin välillä itsetietoisia hetkiä ja nolostelen huonoa kuntoani tai muuta. Mutta on siellä paljon hyvääkin ja semmoista palkitsevuutta, mitä tarvitsee.

Advertisements