Tags

, , ,

Lainasin taas kerran historiallisen viihderomaanin, kun en jaksa lukea mitään nykymaailmaan viittaavaa. Tällä kertaa valinta oli Kristiina Vuoren Kaarnatuuli, viime vuonna ilmestynyt teos, joka perustuu tosielämän henkilöön, 1500-luvun Turussa eläneeseen kauppias Valpuri Innamaahan. Sinänsä mielenkiintoinen setting ja henkilö, Valpurista tuli yksi menestyneimmistä ja rikkaimmista porvareista ja kauppakartano kukoisti, vaikka vittuuntuneet miehet yrittivät iskeä kapuloita rattaisiin.

Yleensä Vuoren kirjoissa on romantiikkaa, ja niin on tässäkin, mutta nyt on kyllä menty jännän äärelle sanastoa valitessa. Tokihan kaikki eufemismit ovat tulleet vuosien ja kymmenien kirjojen saatossa tutuiksi, mutta näitä en ole vielä hirveästi nähnyt.

Tekemiseen viittaavat: koiniminen, jääpiminen, rasvata, naida nutuuttaa.

Elimiin viittaavat: seistä jäpöttää, salainen sarvi, tiiti, lihaisa jötkäle, parrunpätkä, nussu.

Eritteisiin viittaavat: miehen rasva ja naisen röhjö.

MITÄ VITTUAAAAAA.

Vielä olisi pätkä kirjasta lukematta ja vaikeaa tekee. Tiiti. TIITI. NUSSU. En halua lukea enää. Stahp.

Näiden lisäksi päähenkilö on rasittava. Oletettavasti hahmon käyttäytyminen perustuu joihinkin aikalaismerkintöihin, ilmeisesti aika täräkkä täti on ollut kyseessä, mutta näin kirjalliselta kantilta olisi kiva, jos pystyisin löytämään edes jonkun tulokulman hahmoon, jonkin positiivisen piirteen, että voisin kiinnostua. Nyt tuo vaan kiukuttelee kaikille, tekee aina oman päänsä mukaan, kyllästyy kaikkiin ihmisiin koko ajan ja sitten ihmettelee, kun muilla palaa käpy sen kanssa. Ovat kuulemma muut niin hankalia. Raaah.

Turhauttaa myös, että koko ajan elämä menee päin vittua. Kirjassa siis. Varmasti 1500-luvulla olikin rankkaa ja tuossa on vielä sota-aika päällä. Ei vaan jotenkin tässä ajassa ja omassa mielentilassa huvita lukea sitä, miten perseestä kaikki on. Riittäisi, kun avaisin telkkarin. Haluan kirjoilta nyt eskapismia, lohtua.

En oikein osaa ees löytää mitään kemiaa noiden päähenkilöiden välillä. En ainakaan tuolla sanastolla. Joissain kirjoissa osataan luoda henkilöiden väliset jännitteet niin hyvin, että oikein näkee, miten ilma värisee joidenkin hahmojen välillä, vaikka ne eivät tekisi muuta kuin juttelisi niitä näitä. Tuossa kuitenkin tunnelma on jotenkin just semmoinen, mitä näkee suomalaisissa elokuvissa, tunteetonta jyystöä. Alkaa taas Nora Roberts -hylly huudella uhkaavasti, halp.

Advertisements