Tags

, , ,

Siis nyt vittu oikeasti. Mikä minussa ja minun naamassa oikein on vikana!? Miksi kaikki tuijottaa! Ja miksi kaikki kävelee miun yli, siis ihan kirjaimellisesti?! Tänäänkin taas olin menossa kävellen salille ja kaikki vastaantulijat katsoivat minua sellainen “miten vitussa tommoinen on ulkona?”-ilmeellä. Sitten Norssin kohdalla tuli pyöräilijä vastaan, väistin oikealle lähelle autoa, joka odotti bussipysäkillä jotakuta. Ilmeisesti olisi pitänyt tajuta, että auto ja pyöräilijä ovat samaa seuruetta, kun se jannu meinasi ajaa suoraan päälle mennessään kohti autoa, ja tiuskaisi vielä perään, että “no kävele nyt sit just alle!”

Itselleni vielä tyypilliseen tapaan pyysin anteeksi! Siis minä, vaikka se saatanan hipinnulikka ajoi itse yhtään aikeistaan ilmoittamatta melkein päälle. Vituttaa edelleen tuo ja oma nyhveröimäisyyteni.

Taidenäyttelyn avajaisissa olin keskimäärin kaikkia päätä pidempi, seisoin rauhassa seinustalla ja omasta mielestäni täysin loogisesti pois kulkuväyliltä. Se määrä, minkä sain kyynärpäitä ja läheltä-piti-kengille-polkemista oli häkellyttävä. Miten vitussa ihmiset ei näe n. 180 cm naista (oli korot), joka on myös aika riski ja roteva muutenkin? Ei, siitä piti päästä just kävelemään, missä seisoin. Väliäkö sillä, että vieressä oli puolitoista metriä tyhjää tilaa. Seuraavan kerran alan varmaan rääkyä kuin joku demoninen dinosaurus, jos joku vielä rynnii päälle.

Toisaalta tuntuu usein, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan kestä sitä, että minulla on jotenkin huono olla tai varsinkin, jos ilmaisen sitä millään tavalla. Viimeksi treeneissä sain aika napakan osuman peukaloon. Miulla oli toki suojahanskat, mutta niissä on semmoinen sentin kohta, mistä terä voi osua semmoiseen vahvistamattomaan osaan, joten tietysti se osuma tuli just siihen. En ollut asian suhteen mitenkään dramaattinen, mutta varmaan naama on vähän mutrussa ollut, kun kynnen alta pukkasi verta ja ärsytti se huono tuuri. Silti tuntui, että miulle sanottiin monta kertaa, että “tällaista se sparraaminen nyt on, voi sattua vahinkoja!”. Wau, kiitti tiedosta, enpä olisi tajunnutkaan! Olenhan hento kukkainen, joka ei kestä mitään. En todellakaan myöskään syyttänyt ketään tai kerjännyt sääliä, koska tilanne oli oikeasti niin täysin vahinko. Sparrikaverikin sentään pahoitteli ja harmitteli, että näin kävi.

Viime päivinä olen myös kokenut olevani tämän mainoksen nainen:

Siksikin tuntuu, että kaikki tuijottavat. Näkyykö viiksikarvat? Valuuko kuitenkin räkää? Näytänkö vain yleisesti ihan persereiältä?

Viime päivinä on tullut kuunneltua paljon Vesalan biisiä Rakkaus ja maailmanloppu. Tuntuu näin turviselämään peilattuna aika omakohtaiselta, ainakin paikoin.

Mul oli tapana niin kovaa rakastua
mut yleensä ne pojat ei tahtonu mua
Ne pyys mua auttaan läksyissä
mut leikki vierasta välkällä

[…]

Jos sä seuraat mua tiiviisti katseella
mä aattelen et mul on ruokaa naamassa
Jos sä katot liian pitkään
en tajuu mitään sitkään
Kun sä tuut siihen jutteleen
alan kiemurteleen
Ja keskustellessa
kysyn missä on vessa

Advertisements