Tags

, , , ,

Maailman paino tuntuu taas hartioilla. Tuntuu, että pahuutta on liikaa ja kaikkialla, ja että on turha yrittää tehdä mitään, kun totuudella ja solidaarisuudella ei ole mitään väliä nykyään. Samalla hävettää olla niin etuoikeutettu ja elää turvassa, kun muualla ihmiset elää sodan keskellä.

Kävin äänestämässä, mutta tuntuu, että onko noillakaan enää nykyään hirveästi väliä. Tuntuu, että hyväveli-verkostot ja muut päättää kaikesta, jotain paikallispolitiikkaa annetaan sitten olla sumuverhona muulle vehkeilylle. Ehkä huomenna on taas vähän vähemmän nihilistinen olo. Handmaid’s Tale tuntuu entistä ajankohtaisemmalta.

Ylipäätään ihmiskunnan julmuus tuntuu välillä mahdottomalta sulkea tietoisuudesta. Olen kuunnellut The Tudors -sarjan soundtrackia, sillä se on mainio, mutta samalla on tullut pakosti ajateltua kaikkia mestattuja vaimoja ja ylipäätään sitä, miten helppoa valtaapitäville on vain pistää porukkaa pyövelin eteen. Samanlaisia juttuja tulee pyöriteltyä mielessä, kun luen Milja Kauniston Corpusta, joka sijoittuu Ranskan vallankumouksen kliimaksiin. Giljotiini paukkuu siellä sun täällä. Ihmiset ovat kyllä yksiä perkeleitä.

Jaahas, jokohan se olisi iltaruuan aika nyt 23:20? Ei kyllä mikään ihme, jos on muutenkin ankea olo, kun oon syönyt tänään lähinnä voileipiä, jugurttia ja yhden munkin, sekä neljä kuppia kahvia. Miten muistuttaakin niin kovin kesän 2010 ravintoympyrää? Tällä kertaa sain sentään parsakaalin heti tuoreeltaan ruokaan. Jospa tällä kertaa heitän siitä vain alle 10 % pois!

Advertisements