Tags

, ,

Myöhäisessä keväässä on kieltämättä ollut se etu, mistä Hannakin kirjoitti, että koko ajan ei ole ollut sitä painetta, että kaikki on kohta ohi ja pitäisi tehdä ulkojuttuja. Nytkin taitaa olla alle kymmenen astetta lämmintä, eikä osassa koivuista ole vielä edes hiirenkorvia. Porukoilla on kuulemma jo niin isolla lehdellä puut, että varis peittyy, noin vanhan sanonnan mukaan.

Uudessa muusassa oli myös Suvivirsi-aiheinen kirjoitus, ja se toi omiakin kevätjuhlia mieleen. Kyllä sitä huomaa jotain jaksottavia rutiineja ja merkkipäiviä omaankin elämään. Just se kevätjuhla oli niin taianomainen, kun tiesi, että siitä kesä alkaa. Nykyään Suvivirren kuuleminen herkistää. Jos olisi omia lapsia, niin ulisisin varmaan ääneen jossain kevätjuhlissa. Onkohan muuten nykyään enää miten yhteisiä kevätjuhlia? Pikku kyläkoulussa joulu- ja kevätjuhlat oli oikeastaan koko kylän juhlia, siellä oli aina paljon niitäkin, joilla ei enää ollut lapsia koulussa vuosimääriin tai joilla ei lapsia ollut ollenkaan. Kaikki kylänmiehet ja -naiset oli siellä vanhempien kanssa katsomassa. Meillä oli yleensä näytelmä tai pari, muutama lauluesitys ja yhteislaulua ja sitten se Suvivirsi ja todistusten jako. Niitä sitten jännättiin. Koululla ei ollut myöskään erillistä lavaa, vaan se rakennettiin joka kerta kuvisluokan pöytien päälle. Sitäkin oli suunnittelemassa ja rakentamassa oppilaiden vanhemmat omalla ajallaan, talkoilla tehtiin. Koristelut haettiin ulkoa, koivunoksia tuotiin sisään ja jonain vuonna haettiin lähijoesta ämpäriin rentukoita.

Ysärimuisteluita on muutenkin tullut taas enemmän mieleen. Viikonloppuna tuli yllättävä ikävä Hobby Hallin kuvastoja. Onhan HH edelleen olemassa, ainakin jossain muodossa, mutta se napakka ja paksu kuvasto oli oma juttunsa. “USA:n suosituimman tekstiililaadun, Noblessen, saat Suomesta vain Hobby Hallista!” Kolmen tähden peruspuuvilla, neljän tähden Noblesse ja viiden tähden satiinilakanat! Meille ostettiin sieltä lähinnä lakanoita ja pyyhkeitä. Muistan aina ne mustat, kahdeksankulmaiset (vai kuusikulmaiset?) astiat. Ajattelin, että sitten kun olen aikuinen, aion ostaa ne! Miten jännittävää, MUSTAT astiat! No, nyt ehkä ne olisivat hieman turhan ysärit nykymakuuni. 😀

Vilkaisinkin juuri Hobby Hallin sivuja, ja siellä on nykyään kaikkea fancyä. Meillä taitaa olla vieläkin jopa käytössä sieltä tilatut Jurassic Park – ja Milton-pussilakanasetit. Milton oli siis se valkoinen esteratsu, heppatyttöjen suuri sankari.

On myös ikävä lapsuudesta sitä, että pystyi lähtemään reissuun ilman, että täytyi ajatella menkkavarustautumista tai ottaa mukaan erikseen perusrintsikoita ja urheiluliivejä, jos vaikka pitääkin käydä jossain ulkoilemassa. Yksillä kengillä pärjäsi silloin. Ei ollut myöskään aikuishikeä. Pidin usein samaa paitaa monta päivää, toki voi olla, että se oli muuten sit vähän nuhjuinen ja olisi sietänyt vaihtaa jo aiemmin…

Nykyään toki tajuaa, että silloin äiti teki suuren osan metatyöstä ja pakkaustyöstä, että oli lähtökohtaisesti ne helpot vaatteet mukaan pakattavaksi. Mutta silti. Olisi kiva reissata ja kyläillä, mutta kun on se lähtemisen vaiva! First world problems.

Tällä viikolla pitäisi pyörän tulla huollosta ja sitten voisi muistaa taas huristella vaikka viimein sinne Noljakan lintutornille. Seuraavaksi sitten auto huoltoon.

Advertisements