Joulun jälkeen

Tags

, , ,

Olin loppujen lopuksi flunssassa melkeinpä jouluun saakka. Joulunvietossakin niistin vartin välein, mutta pikkuhiljaa tauti alkoi siitä asettua. Jouluna ei kyllä juurikaan levätty tai loikoiltu. Koska veljeni oli muuttanut vastikään uuteen taloon, vietettiin joulunpyhät imuroiden, poraten, kiinnittäen, sahaten ja siivoten. Kannettiin pinoksi puolitoista kuutiota halkoja ja tehtiin niille joutessaan kunnon tukitelineet. Meillä taitaa tuo pikkutarkkuus olla vähän sukuvika. Veli kokosi Ikea-laatikoston suorakulman avulla ja piti porailla uudestaan, kun ei mennyt heti suoraan. Oli kyllä mukava lähteä johonkin kotoa edes muutamaksi päiväksi, mutta kieltämättä olisin arvostanut myös esim. tunnin tai parin hetkeä, jolloin olisi voinut vain lukea tai ottaa vaikka päikkärit. Flunssanjämät kuitenkin pistivät väsyttämään vielä aika tehokkaasti.

Paluu arkeen koitti työhommien muodossa ja tuskailin pari päivää, tajusinko yhtään, miten yksi homma piti tehdä. En edelleenkään ole varma. Toivottavasti tulee jotain kommenttia ja ehdin korjata juttuja, jos meni päin vittua.

Sen verran sain luetuksi jouluna, että sain loppuun Douglas Couplandin Jumalan jälkeen -romaanin. Siinä on lähinnä yhden sivun ajatusmaisia tuokiokuvia kirjan kertojan pohdinnoista siitä, onko ilman Jumalaa kasvaneella sukupolvella oikein mitään suuntaa. Kuulostaa tylsältä noin kuvailtuna, mutta kaikki ne tekstinpätkät soljuivat jotenkin todella kauniisti peräkkäin ja tuntuivat hyvin aidoilta ja samastuttavilta monin paikoin. Pitkästä aikaa joku kirja itketti, niin osuvasti jotkut kohdat oli puettu sanoiksi. Sellainen haikea irrallisuuden tunne huokui jokaisesta kohdasta. Tekisi mieli lukea lisääkin tuolta kirjailijalta, ekanahan luin JPodin, jonka sain joskus lahjaksi. Se oli viihdyttävä, mutta siinäkin oli jotenkin riipaisevia taustasävyjä. Pari muuta Couplandin kirjoista käsittelee yksinäisyyttä ja kouluampumista, joten en tiedä, uskaltaako niitä oikein ottaa lukulistalle.

Olen kuunnellut aika paljon nyt :Of the Wand and the Moon: -bändiä. Mietityttää kyllä, natsaako tämäkin bändi jotenkin oikealle, kuten monilla neofolk-bändeillä tuppaa olemaan. Toisaalta ei ainakaan sanoituksista käy ilmi sen enempää ideologiaa.

Pääsin eilen viimein katsomaan Star Wars – The Last Jedi:nkin! Piti mennä jo joulunalusviikolla, mutta olin niin flunssainen, etten viitsinyt mennä räkimään omaksi ja muiden riskiksi sinne. Onneksi olin säästynyt oikeastaan kaikilta spoilereilta, enkä tähänkään spoilaa sen enempää juonesta. Toki se lienee useimmille selvää, että Carrie Fisheriä ei nähdä ainakaan suoraan näyteltynä tulevassa osassa. Se harmitti ja suretti leffaa katsoessa. Tykkäsin peruselementeistä, jotka tekevät Star Warsista Star Warsin. Tietyt alukset, koneet ja ympäristöt olivat tuttuja ja hauskoja yksityiskohtia. Tykkäsin myös siitä, miten Kylo Renin ja Reyn hahmoja syvennettiin, samoin kuin monia muitakin pääosia. Musiikkeja ja erityisesti niitä teemoja olisi kyllä saanut olla selkeämmin esillä. Ne tuovat ainakin itselle todella tärkeän panoksen katselukokemukseen.

Ärsyttää, kun oon niin paljon kotona itsekseen ja toisaalta en sitten saa aikaiseksi tai koe luontevaksi lähteä ihmisten ilmoille ja tehdä aktiivisesti juttuja. Sinänsä flunssa oli ihan hyvä tauko kaikkeen, kun ei tarvinnut tuntea syyllisyyttä salilla käymättömyydestä tai muusta. Haluaisin kuitenkin tehdä juttuja nyt, kun tässä vielä nuoria ollaan, mutta tuntuu, että aika ajaa miusta ohi kovaa vauhtia ja ite seison vielä väärällä asemallakin. Vanhenemiseen liittyvät asiat välillä huolettaa. Ei mitkään rypyt tai harmaat hiukset, vaan se, että elimistö ei tästä ainakaan vahvistu ja parane merkittävästi ja jossain pääteaseman lähellä odottanee muistisairaudet, kun siihen on sukurasite. Siksikin haluaisi nyt saada edes jotain muisteltavaa sitten, kun lähimuisti alkaa prakata.

Advertisements

Mautonta arkea

Tags

, , ,

Eilen alkoi tuntua flunssaiselta jo aamupäivästä. Nyt on sitten kurkku kipeä ja nenä tukossa. Menin nukkumaan jo klo 21-22 maissa. Nukahdin, mutta heräsin sitten klo 1 taas huutopainajaiseen. Vittu, kun en voi nukkua yhtään selälläni. Sama juttu parina edellisenä yönä. Välillä myös näen sekavia valvepainajaisia, joissa peitto liikkuu itsekseen tai taulu valuu seinällä… Kyljellään nukkuessa sitten monesti alempi käsi puutuu, ja sitten kauhuissani ihmettelen, mikä lihaklöntti sängyssäni on, ennen kuin tajuan sen olevan oma raajani.

Laitoin tuossa yksi ilta itselleni jälkkäriksi/iltapalaksi piparkakkuja, sinihomejuustoa ja viikunahilloa. Sitten se maistuikin miun mielestä tosi mitäänsanomattomalta. Ei varsinaisesti pahalta, mutta ei mitenkään hyvältäkään. Tuntuu, etten ole hyvä Ruokaihminen, kun en tykännytkään! Muutenkin monet joulukonvehdit ovat maistuneet aika… mauttomilta? En tiedä, mistä on kyse! Ehkä oon vaan syöny liikaa ja makuhermoni ovat käyttäneet kaiken elinvoimansa.

Tekisi mieli mennä jouluostoksille, mutta palkat tulee vasta lähempänä loppukuuta, joten on vähän nihkeetä. En keksi mitään kivoja ja suht edullisia lahjoja. Ainahan sitä voi jotain kahvia ostaa, mutta tuntuu, että teen niin joka vuosi. Lisäksi itsellä olisi isompia hankintoja tehtävänä, mutta tuntuu vaikealta päättää, mitä nyt priorisoisi. Ai niin, ja veden tasausmaksu pitäisi hoitaa. Äks dee ja lollers.

Valoa hämärässä

Tags

, , ,

Ostin viimein himoitsemani jouluvalot, semmoiset valkoiset paperinarupalloset ledivaloin. Saa nähdä, kestääkö lankaviritelmä pidemmän päälle. Yön yli ne ainakin kestivät ihan ok.

Tiedättekö, mitä on yksiönauru? Se on sellaista kovaäänistä, jopa haukahtelevaa naurua, joka kaikuu yksiössä (tai muunkin kokoisissa asunnoissa, mutta lähinnä yksin asuessa), kun selaa illasta toiseen meemejä tai nauraa holtittomasti jollekin muulle riemastuttavalle asialle. Sitten tajuaa, miten rajulta se nauru tyhjyydessä kuulostaakaan. Tänäkin syksynä on tullut yksiönaurettua aika paljon.

Maanantain treeneissä onnistuin muuten viimein palomieskantamisessa! Woop! Olis melkein ollut valokuvan paikka. Lopputreenien vapaata sparria kyllä videoitiin ja olin niistä positiivisesti yllättynyt. Jotkut omat liikkeet näyttivät jo ihan miekkailulta, eikä vain sohimiselta. Toki sitäkin oli, mutta noin muuten olin paljon liikkuvampi ja venyvämpi kuin oletin. Torstaina taas sain kunnon piston vahingossa yläreiteen. Imakkaa teki. Sekin crotch shot jäi vielä kaiken lisäksi nauhalle.

Glögiä on jo mennyt ja pipareitakin yllättävän paljon siihen nähden, etten yleensä oo pipari-ihmisiä. Joulutortunkin ehdin jo syödä, kun yhden leffanäytöksen yhteydessä sai kahvitella. Torstaina pääsin myös Lidlin paistopisteelle ja ostin testiin blogimaailmaa kuohuttaneet pastel de nata -portugalilaisleivokset. Nammmmmmmm! Pahuuden Lidl, miksi tarjoat kaikkea halvalla?!

Kysyin viimeksi Alkossa käydessä ihan vinkkejä, että mihin punkkuun sitä seuraavaksi laittaisi rahansa, kun haluaisin maistella jotain uutta, mutta en saada massiivista päänsärkyä. Myyjä suositteli yhdysvaltalaista Beringeriä, joka taisi maksaa siinä 12-13 euron hujakoilla ja ainakin näin parin lasin jälkeen on oikein kelpo tavaraa. Yksiönauru raikaa, kun juo yksiöviiniä ja katsoo hassuja kuvia internetistä.

Gloegi maxima

Tags

, ,

Aloitin glögikauden. Pitäisiköhän tänä vuonna ostaa taas tavoitekonvehtirasia? Suklaa nimittäin kiinnostaa, silleen 24/7.

Kävin vaihteeksi taas salilla ja kokeilin pistää kyykkytankoon 30 kiloa. Sehän meni ihan kivasti! En tiedä, miksi se 20 on ollut vuoden niin tasaraskas. Siis tuntuu, että sitä on ollut ihan yhtä raskasta nostella silloin alussa ja nyt viime viikolla. Kuitenkin kyykkyjä ja muuta perstreeniä on ollut pitkin vuotta, joten luulisi, että siinä olisi helpottanut. Ehkä kuitenkin jatkan tuolla isommalla. Rintaprässissä kuitenkin oon pystynyt jo tuplaamaan alun viisitoista kiloa, mistä lähdettiin. Ja huhheijaa, uskaltauduin kokeilemaan niitä vastuskuminauhoja apuna leuanvedoissa, ja oon saanut tehdyksi rakenteellisesti viimeinkin oikean leuanvedon. Erittäin kevennetyn siis, mutta tuleepa ainakin oikea liikerata tehtyä. Tässä sitä kirjoitetaan salitreenistä ja urheilusta kuin mikäkin atleetti.

Sinänsä ei haittaa, että voimat kasvaa ja noin, mutta salilla peilistä itseäni katsoessa taas mietin, että oon kyllä aika kolho naiseksi. Arse on myös kasvanut kokoa entisestään ja välillä treeneissä nolottaa, kun näyttää siltä, että korostan sitä, vaikka seisoisin normaalisti. Ärsyttää, kun näistä omista angsteista ei pääse irti. Piilarit päässä myös huomasi, miten nenä tuntuu kasvavan ja muuttuvan kulmikkaammaksi vuosi vuodelta. (Itse asiassa nenä kasvaa vissiin koko elämän ajan, eli sinänsä oikea havainto, mutta plääh.) Kulmakarvat sentään onnistuin nyppimään kerrankin jotenkin särmään siipimuotoon.

Eilen ja tänään on ollut kyllä ihanan kirkasta ja talvista. Tiet on tosin älyttömän liukkaat, mutta muuten on ollut kiva katsoa kimaltavaa lumipeitettä ja nähdä pitkästä aikaa aurinko ja kuu. Tekee mieli just glögeillä ja kuunnella jo joulumusiikkia. Harmi, ettei Kissakalenteri ole vielä päivittynyt tälle vuodelle.

Viikonloppuna edessä taas reissu porukoille. Toivottavasti auto ja kuuppa kestävät.

 

Ruosteessa

Tags

, ,

Jäi näköjään se “loma” pitämättä. Ehheheee. Vähän on ollut viime viikot taas sellaista, että tekemistä tulee koko ajan lisää ja on tunne, että samaa tahtia unohtuu jotain oleellista. Vielä ei ole unohtunut, mutta ehkä sekin päivä vielä tulee, kun sovin ristiin jotkut leffanäytökset tai muuta.

Sain taas todisteen omasta näkyvästä ja räiskyvästä persoonastani, kun kävin talvirenkaiden pulttien jälkikiristyksessä. Asentaja lupasi tulla kohta ulos ja menin autolle odottelemaan. Odottelin sitten ulkona ja välillä autossa lämmitellen n. 25 minuuttia, kunnes asentaja juoksee paikalle vuolaasti pahoitellen. Olin unohtunut, taas vaihteeksi. Käyhän noita tietysti kaikille ja niillä oli rengasrumba päällä, mutta jotenkin nauratti kolkosti, että taas meikä unohtuu johonkin pihalle odottelemaan.

Aloin keitellä riisipuuroa, sillä kauppoihin oli tulleet jo joulukalenterit, joulusuklaat ja glögit. Aattelin, että glögiajan aloitan vasta marraskuun puolella, mutta puuroa kaipaa nyt mieli ja kieli. Onnistuin samalla ostamaan liian pienet talvihanskat itselleni. Luin väärin kokolappusta, ja vaikka noi sinänsä kyllä meni käteen ihan sopivasti, kun kokeilin, veikkaan niiden tuntuvan käytössä pieniltä. Innostuin kai liikaa niiden älypuhelin-sormenpäästä. Jospa noi vois vaihtaa, kun kuitenkin tänään ostin ja laput on tallella, joskin irti.

Onnistuin sentään korjaamaan auton kaukosäädinavaimen. Nyt ainakin toistaiseksi on lukot auenneet taas entiseen malliin. Oon myös viettänyt autoni takia viime viikolla yllättävän paljon aikaa teollisuusalueen huudseilla. Oon pikkuhiljaa opetellut yhtä ja toista, valojen manuaalista säätämistä ja muuta. Seuraavaksi varmaan opettelen vaihtamaan pyyhkijän moottorin… Pyyhkijät nimittäin polttavat sulakettaan nyt aika tehokkaasti. Meinasi itku päästä, kun olin lähdössä pari viikkoa sitten yhteen näytökseen ja pyyhkijänsulat töksähtivät keskelle lasia, kaatosateessa. Vaihdoin sulakkeen, ja seuraavalla pyyhkäisyllä kävi sama uudestaan. Seuraava sulake sisään, kuivailin sen huolellisesti ensin ja varoin näplimästä sormin. Jätin myös varokerasian kannen auki ja pistin ilmastoinnin päälle, että kosteus haihtuisi. Se kestikin nyt pari viikkoa, kunnes sunnuntaina ajelin taas ja yhdellä pyyhkäisyllä ne jumittivat. Hiemanhan tuo vitutteli. Onneks sulakkeet ei sentään maksa paljon.

Muutenkin autoparka on aika karussa kunnossa. Moottori kyllä on tähän asti pelittänyt ja noin perusjutut on kunnossa, mutta kaikkea pientä sähkövikaa alkaa olla entistä enemmän, ja taas tuli katsastuksesta hylky ruosteen takia. Ruostekorjaamollakin vähän naureskelivat, kun toin näin vanhaa autoa korjaukseen. Jos nyt vielä yksi leima irtoaisi.

Väsyttää

Tags

, , ,

Nyt on jokseenkin naatti olo. Eilinen meni jotenkin ihan juostessa ja stressissä, työhommat venyivät puolille öin (itsestä riippumattomista syistä) ja aamulla oli lähtö puoli kasilta toisiin työtehtäviin. Ärsyttävästi moni rästityö on jäänyt viiraamaan. Nyt olisin ihan valmis päikkäreille, mutta tiedän, etten saa niiden jälkeen ainakaan mitään enää tehtyä.

Eilen treeneissä nauratti, kun onnistuin ainakin vähän hyödyntämään viime kerran neuvoja, ja tää neuvon antanut tyyppi huuteli kannustavasti, että jee, my padawan! Kivaa olla jokseenkin nörttiympäristöissä, kaikesta urheilullisuudesta huolimatta. Lopuksi oli sellainen olo, että kaikki energiat on kyllä käytetty.

Harmi kyllä se ei silti auttanut unen tuloa. Olin tosi väsynyt jo illalla/yöllä, kun viimein pääsin sänkyyn, mutta silti pyörin ja heräilin koko yön. Selällään ollessa tulee taas painajaisia. Pari yötä sitten näin jopa omalla tasollani aika inhaa painajaista. Olin ikään kuin katsomassa jotain kauhuleffaa, jota mainostettiin hirveimpänä ja ahdistavimpana elokuvana ikinä. Että jos sitä katsoo, niin mieli hajoaa. Miksi aivoni päättivät luoda tämän vision unessani, en tiedä. Yritin olla katsomatta omaa untani.

Ehkä yritän naputella vielä tunnin verran, ja lösähtää sitten sohvalle ruusu-GT:n kanssa.

Omia asioita

Tags

, , ,

Tein tänään yksin yhden elokuvanäytöskeikan, ja sehän meni hyvin! Osasin koota ja säätää itse kohdilleen videotykin, äänentoiston ja valkokankaan. Roudasin kamat myös itse molemmissa päissä. Olo on onneksi muutenkin tasoittunut tuosta viikon alun emotionaalisesta krapulasta.

Yksittäisiä juttuja, joita olen yrittänyt muistaa arjessani, kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan.

  • Olen hyvä taskuparkkeeraamaan.
  • Osaan kirjoittaa tiivistä tekstiä.
  • Pystyn louhimaan jonkun jutun kasaan vaikka sitten kolmelta aamuyöllä, jos tunnit loppuvat muuten kesken. Muun maailman rytmin kannalta se on vähän hankalaa, mutta miksi tuntea jatkuvaa huonoa omaatuntoa itselle luontaisesta rytmistä ja ominaisuuksista.

Yksittäisiä juttuja, joita olen huomioinut/pohtinut:

  • Tykkään toki oluesta, mutta huomasin tykkääväni myös siitä tuoksusta, kun nuuskii olutta tölkin suulta. Tulee hajumuistona mieleen kaikki opiskeluvuosien bileet ja nostalgia.
  • Samoin UPM:n tehtaan tuoksu näin syksyisin on jättänyt tosi vahvan hajujäljen.
  • Ysärikirja on mainio.
  • Olen uskaltanut soittaa paljon paremmin viime viikkoina eri instansseihin! Ihan muina naisina varasin eilen autolle huoltoajan ja olen myös sumplinut työjuttuja puhelimitse. Todella outoa!
  • Avrilin volume-ripsari on huippu. Alan varovaisesti olla taas kiinnostunut meikkaamisesta muutenkin.

 

 

Maisemanvaihdoskrapula?

Tags

, , , ,

Olin viikonloppuna taas käymässä vanhempien luona. Miten aina sieltä tultua onkin niin nuupahtanut ja angstinen olo? Nyt oli vieläpä ihan ok reissu muuten, pahimmat ämpäröinnit siellä jäi pois, mutta muuten tuntuu, että käy aina pari päivää jossain ihan eri ajassa ja avaruudessa.

Siellä tulee kovasti muistutuksia, kirjaimellisia ja ääneen sanottuja, sekä kaikessa ympäristössä leijuvia siitä, että aika kuluu vääjäämättömästi eteenpäin. Varsinkin sellainen kaiken loppumisen, päättymisen ja kuolevaisuuden henki siellä velloo. Kerrotaan ja kerrataan aina, kenen hautajaiset on just olleet, mitkä talot jäävät tyhjilleen, kuka on joutunut sairaalaan ja niin edespäin. Oma vanheneminen ja elämänvalinnat iskevät aina päin näköä.

Välillä suoraan sanottuna vituttaa aivan saatanasti se, että synnyin tällaisten serotoniiniongelmaisten aivojen kanssa. Että en koe mitään suurta paloa tai kutsumusta jotain ammattia kohtaan. Että koko maailma tuntuu olevan sodan partaalla, eikä minusta ole varmaan kenellekään erityistä hyötyä, enkä ole myöskään tarpeeksi rohkea taistelemaan muiden puolesta. Olen huomannut, etten viime vuosina ole oikein osannut suunnitella tulevaisuutta. En tiedä yhtään, miten tulen toimeen vaikka viiden vuoden päästä. On paskaa, että tää on se hetki, kun pitäisi tehdä asialle jotain, mennä vaikka sitten mihin tahansa töihin, mutta jotenkin vain huomaa lilluvansa päivästä toiseen, vähän sumuisena. Tuntuu, että samaan aikaan itsellä on hirveä vastuu kaikesta, ja toisaalta ei pysty vaikuttamaan mihinkään tässä maailmassa itse.

Ehkä tässä parin päivän päästä on jo ihan ok olo ja tää tasoittuu, mutta ei kauheasti kannusta käymään porukoilla, kun aina menee monta päivää siitä toipuessa.

Kävin sentään poimimassa litran mustikoita ja pidin hetken neitoperhoa kädellä, sekä juttelin naapurin kissan kanssa.

Peruspalikat

Tags

, , ,

Lainasin kirjastosta Kaari Utrion uusimman ja yhden Sophie Kinsellan, jonka oon jo lukenutkin muinoin, mutta päätin kerrata, että pääsen taas lukurytmiin. Utrio oli jälleen kerran perusviihdyttävä ja toimiva, vaikka tykkäänkin itse enemmän niistä keskiaikaan sijoittuvista romaaneista kuin näistä 1800-luvun epookkitarinoista. Keskiajan henkilöhahmot pystyi toimimaan näyttävämmin, epookkihenkilöt tepastelevat korseteissaan itseään hilliten.

Muistin myös, että syksyllähän Type O Negative toimii kuin häkä. Olispa joku baari, missä soisi vain hyvää, synkkää syksymusiikkia ja olisi kynttilöitä, eikä mitään urheilua isolta ruudulta taustalla häiritsemässä. En koe olevani kovinkaan hengellinen tai uskonnollinen, mutta nyt jotenkin kaipaan johonkin sadonkorjuun riittimenoihin.

Oon ollut nyt muutaman päivän ilman kahvia, sillä maanantain Twin Peaks -illassa tuli vedettyä vähän liikaa ja yö meni hikoillessa ja valvoessa. Kun muutenkin oon yöheräillyt viime viikkoina, päätin kokeilla pientä paussia. Parina viime yönä en kyllä muista heränneeni, tai ehkä vessaan, mutta oon sit nukahtanut helposti uudestaan. Päätä on särkenyt kohta kolme päivää enemmän tai vähemmän koko ajan. Ja nukuttaa päivälläkin. Torkahdin toissailtana jopa sohvalle, jota ei yleensä ikinä käy, sillä sohva on aika lyhyt, enkä yleensä saa siinä mukavaa makuuasentoa.

Ehkä huomenna tohdin juoda sunnuntaikahvit. Harkitsen myös mutteripannun hankkimista, koska sillä saisi sen yhden kupin kerrallaan. Toki tuolla kahvinkeittimelläkin voi koittaa töhötellä kupillisen, mutta tuntuu, että se on jotenkin vähän tuhlausta, jos ei tee paria kuppia kerralla.

Punaviini kiinnostaa taas, uskaltaisikohan sitä kohta hörppiä? Pitänee kysyä Alkosta suosituksia jostain vähätanniinisista viineistä. Ainakin kesällä vielä punkku sai aina päänsäryn aikaan.

Jospa huomenna jaksaisi viimein vastata melkein vuoden roikkuneeseen kirjeeseen. Kirjeenvaihto on aika hitaanlaista nykyään, mutta kai tätä vielä voi sellaiseksi kuitenkin laskea.

Satunnaisia ajatuksia

Tags

, ,

Piti eiliseen linkata myös Eivørilta musiikkia, mutta unohtui. Tätä on kiva fiilistellä nyt syksyllä, todella hienoa äänenkäyttöä.

Miksi kaulaan kasvaa aina samaan kohtaan yksi jäykkä, jouhimainen karva? Miten se voi kasvaa aina niin nopeasti? Tunnustelen säännöllisesti sitä kohtaa, ja tuntuu, että se karva kasvaa aina päivässä tai parissa sentin mittaiseksi. Mikä sen tarkoitus elämässä on?

Ostin viimein pitkän jahkailun jälkeen kantapäihin tulevat geelityynyt tai enemminkin -täytteet. Ja kas, nyt minulla on käyttökelpoiset korkkarit. Nyt siemailen viiniä ja istun itsekseen kotona ne korkkarit jalassa. Party on. Aiemmin illalla kävin kissavahtina ja vietin puolitoista tuntia jutellen kissojen kanssa.

Ehkä voisin ottaa tavoitteeksi tälle syksylle yrittää pitää enemmän korkkareita ja mekkoja, joita kuitenkin on kaappiin kertynyt. Laitoin tänään myös ekaa kertaa pitkästä aikaa meikkivoidetta, kun sain näytepussukoita Lumenen uusista voiteista. Muutaman kerran oon myös käyttänyt mineraalimeikkipohjaa, kun sain Jenniltä testiin pienen määrän. Ehkä se ei olisikaan niin vaivalloista kuin mitä aina aattelen. Varsinkin tuon mineraalipohjan pyörittely naamalle on oikeastaan aika kivaa ja rentouttavaa. Idun-sarja kiinnostaa, ja niillä on superihanan tuntuinen kabuki-harja.

Tekisi mieli syödä kaikkea, mutta en jaksaisi kokkailla itse. Ruokalomanen tekisi terää.