#arki

Tags

angst, miekkailu, vituttaa, wtf

Siis nyt vittu oikeasti. Mikä minussa ja minun naamassa oikein on vikana!? Miksi kaikki tuijottaa! Ja miksi kaikki kävelee miun yli, siis ihan kirjaimellisesti?! Tänäänkin taas olin menossa kävellen salille ja kaikki vastaantulijat katsoivat minua sellainen “miten vitussa tommoinen on ulkona?”-ilmeellä. Sitten Norssin kohdalla tuli pyöräilijä vastaan, väistin oikealle lähelle autoa, joka odotti bussipysäkillä jotakuta. Ilmeisesti olisi pitänyt tajuta, että auto ja pyöräilijä ovat samaa seuruetta, kun se jannu meinasi ajaa suoraan päälle mennessään kohti autoa, ja tiuskaisi vielä perään, että “no kävele nyt sit just alle!”

Itselleni vielä tyypilliseen tapaan pyysin anteeksi! Siis minä, vaikka se saatanan hipinnulikka ajoi itse yhtään aikeistaan ilmoittamatta melkein päälle. Vituttaa edelleen tuo ja oma nyhveröimäisyyteni.

Taidenäyttelyn avajaisissa olin keskimäärin kaikkia päätä pidempi, seisoin rauhassa seinustalla ja omasta mielestäni täysin loogisesti pois kulkuväyliltä. Se määrä, minkä sain kyynärpäitä ja läheltä-piti-kengille-polkemista oli häkellyttävä. Miten vitussa ihmiset ei näe n. 180 cm naista (oli korot), joka on myös aika riski ja roteva muutenkin? Ei, siitä piti päästä just kävelemään, missä seisoin. Väliäkö sillä, että vieressä oli puolitoista metriä tyhjää tilaa. Seuraavan kerran alan varmaan rääkyä kuin joku demoninen dinosaurus, jos joku vielä rynnii päälle.

Toisaalta tuntuu usein, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan kestä sitä, että minulla on jotenkin huono olla tai varsinkin, jos ilmaisen sitä millään tavalla. Viimeksi treeneissä sain aika napakan osuman peukaloon. Miulla oli toki suojahanskat, mutta niissä on semmoinen sentin kohta, mistä terä voi osua semmoiseen vahvistamattomaan osaan, joten tietysti se osuma tuli just siihen. En ollut asian suhteen mitenkään dramaattinen, mutta varmaan naama on vähän mutrussa ollut, kun kynnen alta pukkasi verta ja ärsytti se huono tuuri. Silti tuntui, että miulle sanottiin monta kertaa, että “tällaista se sparraaminen nyt on, voi sattua vahinkoja!”. Wau, kiitti tiedosta, enpä olisi tajunnutkaan! Olenhan hento kukkainen, joka ei kestä mitään. En todellakaan myöskään syyttänyt ketään tai kerjännyt sääliä, koska tilanne oli oikeasti niin täysin vahinko. Sparrikaverikin sentään pahoitteli ja harmitteli, että näin kävi.

Viime päivinä olen myös kokenut olevani tämän mainoksen nainen:

Siksikin tuntuu, että kaikki tuijottavat. Näkyykö viiksikarvat? Valuuko kuitenkin räkää? Näytänkö vain yleisesti ihan persereiältä?

Viime päivinä on tullut kuunneltua paljon Vesalan biisiä Rakkaus ja maailmanloppu. Tuntuu näin turviselämään peilattuna aika omakohtaiselta, ainakin paikoin.

Mul oli tapana niin kovaa rakastua
mut yleensä ne pojat ei tahtonu mua
Ne pyys mua auttaan läksyissä
mut leikki vierasta välkällä

[…]

Jos sä seuraat mua tiiviisti katseella
mä aattelen et mul on ruokaa naamassa
Jos sä katot liian pitkään
en tajuu mitään sitkään
Kun sä tuut siihen jutteleen
alan kiemurteleen
Ja keskustellessa
kysyn missä on vessa

Huonoutta siellä ja täällä

Tags

angst, ikä, kirjat, liikunta, vituttaa

Pakkaset tuli, naama kuivuu ja muutenkin koko iho on taas päänahkaa myöten todella ärtynyt ja hilseilevä ja punoittava. Auuuuhh. Voisipa hioa koko pään jollain tasohiomakoneella. No skin = no problem!

Kävin viikonloppuna vanhempien luona, ja sain viimein 20 minuuttia ennen kotiinlähtöä kakaistua ulos, että ollaan erottu J-miehen kanssa. Reaktiot oli aika lailla sitä, mitä oletinkin. Tosin iskä kyseli moneen kertaan, että en kai vaan jää rahallisesti velkaa. Äiti tuntui olevan kovin pahoillaan ja varmaan oli pettynytkin. Se oli nimittäin puhunut KOKO VIIKONLOPUN vauvoista. Se ja se on nyt saamassa lapsen, entiset luokkakaverini saavat vauvoja, kaikki saa vauvoja, vauvoja vauvoja kaikkialla!!!!!!!!! Kirsikkana kakun päälle äiskä päivitteli taas minun ja veljeni ikiä, totesi, että mehän ollaan kohta jo keski-ikäisiä. Kiitos vitusti. Enpä ollutkaan mitenkään huomannut ajan kulua tässä.

Koko maailma ahdistaa niin vitusti tällä hetkellä. Varsinkin kotipuolessa käynti on aina jotenkin kuristava kokemus, kun siellä ajan kulumisen näkee niin konkreettisesti. Vanhemmat ikääntyvät silmissä, ruokapöytäkeskustelut on lähinnä sitä, kuka on kuollut vanhuuteen, syöpään tai muuhun (paitsi nyt tietysti niitä VAUVOJA) ja vanha koulun piha kasvaa jo parimetristä vesakkoa. Pakokauhu on koko ajan metrin päässä selän takana, melkein saamassa kiinni. Kylmät sormet tuntuu jo niskassa. Välillä toivon, että olisin taas teini. Luin tosin taannoin yläaste- ja lukioajan päiväkirjoja, ja voi helvetin perse miten kamalaa tekstiä ja ajattelua. Sitä en kyllä halua. Mutta haluan takaisin aikaan, jolloin pystyi tekemään asioille jotain. Tuntuu, että oon todellakin ajanut junalla kaikkien mahdollisten pysäkkien ohi ja nyt puksutetaan kohti ammottavaa rotkoa kuin Paluu tulevaisuuteen 3:ssa. Saispa muutaman vuoden takaisin. Muutaman vuoden päästä varmaan toivon, että olisinpa vielä vuodessa 2016.

Nyt kävi harmikseni myös niin, että luin vähän huonoja kirjoja. Jotenkin tuntuu hirveältä ajan ja energian tuhlaukselta tuollainen! Minä satsaan aikaa ja olen valmis samastumaan henkisesti, ja sitten teksti on tylsää, kaikkien kopiota ja päähenkilöiden välillä on yhtä vähän kemiaa kuin tässä kädessäni olevassa teemukissa.

Pitäis jaksaa lähipäivinä ostaa uudet urheiluliivit. Miksi treenivaatteet aina haiseekin niin hirveeltä, vaikka ne on tehty hikoilua varten? Onneks Cittariin oli tullut aika kivannäköisiä Jutta Gustafsbergin treenipöksyjä, voisi oikeasti heittää noi kymmenen vuotta vanhat pois, ja päivittää garderobia.

Liikunnasta miekkailuun. Oli turhauttavaa, että vaikka oon hinkannu samoja asioita jo vuoden, teen edelleen jotain perusvirheitä. Tänään selvisi, että lyön hamarapuolella vasemmalta ylhäältä, vaikka pitäisi lyödä terä edellä. Tajusin myös ehkä kaksi viikkoa sitten, että hamara ei ole sama kuin lape. Terä on se, millä lyödään, ja hamara on sit rystyspuolen terä. Vittu miten tyhmä olo, kun tuon tajusin. Ilmankos meni osa harjoitteista aikaisemmin vähän reisille. Jotenkin aattelin sen niin, että kun vasarassakin hamara on se, millä ei lyödä vaan esim. kaivetaan nauloja ulos, niin päättelin, että hamara on sit se litteä lape. No nytpä tiiän…

Asioita, jotka vituttaa

Tags

ahistaa, angst, identiteetti, keho, koko, vituttaa

Tällä hetkellä päässä on ruuhkaa. Tavoittelemanne ajatus on toisessa aivossa.

1) Miun koko. Kaikessa laajuudessaan ja ulottuvuuksissaan. Tarina lähtee siitä, että tarvitsin kesäsandaalit. Lähtövaatimuksena oli, että ne ei hierrä ja on ihan kivannäköiset. Löysin viimein tosi hyvät. Harmi vaan, että koko 41 oli liian pieni. Isompaa kokoa löytyy Kuopion Carlsonilta, hurraa! Mutta koska olen saatanan bigfoot, saan maksaa kympin ylimääräistä, että vitun lärpäkkeet tulee saman firman kauppaan Joensuussa. Anteeksi, pyysinkö näitä jalkoja itselleni?

Kotona älysin kokeilla pitkästä aikaa yhtä lempimekkoani, jonka meinasin laittaa tuttavan häihin viikonloppuna. Eihän se kiinni mennyt, koska olen lihonut ehkä seitsemän kiloa siitä, kun viimeksi mekkoa pidin. Ahdisti ja vitutti. Miksi mie en osaa tätä? Miksi mikään muu asia ei tunnu niin rauhoittavalta ja hyvältä kuin syöminen? Teki mieli ratkaista vitutus jättimäisellä karkkipussilla, mutta estin itseäni, sillä miun iho ja maha ei kestä enää karkkia. Sattuu ja kutisee liikaa.

2) Jäädyn haastattelutilanteissa. Työasiat pelottaa kerta kerralta enemmän. Mie en osaa perehtyä asioihin! Tuntuu, että unohdan jatkuvasti enemmän ja enemmän oleellisuuksia.

3) Ihoni, joka nytkin hilseilee kuivuuttaan. Joo ei auta vedenjuonti ja muut kikat. On kokeiltu, voitte uskoa. Pitää vaan rasvata, rasvata, rasvata maailman tappiin asti. Olen ilmeisesti alkanut vältellä suihkussakäymistäkin tämän takia. Havahduin eilen (tiistaina) siihen, että olin edellisen kerran käynyt suihkussa lauantaina… Pesin kyllä kainaloita välissä ja noin, mutta silti.

4) Sitkeä sidekalvon tulehdus. Vasen silmäni on jatkuvasti samea ja rähmii. Hetkellisesti helpottaa, mutta se johtuu siitä, että rähmä valuu ripsiin ja silmännurkkiin. Yleensä nää on menny ohi päivässä, nyt rähmitään jo varmaan kohta viikkoa putkeen.

5) Helatorstai. Jussusiunaa ehdin sentään tänään ostaa häihin kortin. Muuten oltaisiin varmaan oltu peukkubaarien ihanan tarjonnan varassa. Lähdetään siis ajamaan Lappiin perjantaiaamuna, enkä usko, että matkalla oikein ehditään shoppailla. Nyt huomaan, että olisihan sitä voinut vaikka etsiä hauskoja sukkiksia tai lisää koristeellisia pinnejä. Huomenna onkin sit kaikki paikat kiinni. Perussukkiksia on kyllä, ja jotain pinnejä, mutta kaikki on taas jääny.

6) Kykyni ostaa ruokaa ja jättää se käyttämättä. Hävettää ja ahdistaa, miten paljon oon joutunu laittamaan ruokaa roskiin. En vaan jotenkin ehdi syödä niitä, vaikka olisi suunniteltuja aterioita. Yhtäkkiä joku onkin homeessa, joku toinen asia puuttuu, ja ateria on “pilalla”. Sit syön voileipää ja jugurttia. Tekisi mieli kokeilla uusia ruokia, mutta pelottaa, että sitten vasta jääkin mausteita tai muuta käyttämättä.

7) Internet-kommentointi. Tuntuu, että elämme ihan kamalassa maailmassa.

Vaatteet.

Tags

ahistaa, avautuminen, vaatteet, vituttaa

Seuraava teksti sisältää runsaasti kirosanoja.

—-

Vittu että mie vihaan tällä hetkellä vaatteita. Kaikkia kaapissani olevia vaatteita. Onko se niin perkeleen vaikeaa vuonna 2014 tehdä vaatteita, jotka vaikka sopisivat ihmisille? Onko? Pitää varmaan opetella ompelemaan itse.

Mie vihaan näitä farkkuja (ainoat ehjät), jotka kinnaavat reisistä ja perseestä, vaikka vyötärö on melkein sopiva. Ne valuu ilman vyötä ja vyön kanssa etenkin. Inhoan sitä tunnetta, kun perse vilkkuu koko ajan esiin, en voi istua näillä hetkeäkään rennosti, ellen istu jossain syvässä säkkituolissa. Ja sittenkin nämä tuntuu inhottavilta. Pitäisi varmaan kokeilla legginssejä, mutta epäilen, että ne vasta valuukin lörpsähdettyään.

Vihaan neuleita, jotka sihisevät staattista sähköä, vaikka ne uittaisi pelkässä huuhteluaineessa. Vihaan sitä, ettei kaupasta saa oikeasti lämmittävää neuletta, vaan “neuleena” myytävät paskat ovat jotain lahnaverkon tiheydellä tehtyä akryyliruikulia, joka sihisee ja lörpähtää. Sama juttu oikeastaan kaikkien pitkähihaisten kanssa. “Tässä ihanat talven lämmittävät hupparit!” Niillä lämmittää ainoastaan mielensä, kun alkaa vituttaa niin saatanasti se asiakkaan ja koko elämän aliarviointi. WAU SIIS KOLMENELJÄSOSAHIHA ja ohutta viskoosia!? Nyt on perkele lämmintä ylle koko SUOMEN TALVEKSI.

Vihaan sitä, että palelen koko ajan huomattavasta vararavintomäärästäni huolimatta. Kinnaavien farkkujen alle on turha edes yrittää tunkea välikerrastoa, kun sitten ne ei mene edes puoleen väliin persettä, ja kaikelle kansalle näkyy paitsi työmiehen viiva, myös kulahtaneet kalsarini.

Vihaan talvikenkiä, jotka tehdään samalla periaatteella kuin nuo muut “talvivaatteet”. Laitetaan ehkä näön vuoksi joku kämäinen, viidesti kuolleen rotan näköinen tekoturkisvuori, joka ainoastaan hiostaa eikä lämmitä. Sitten on kylmät JA märät jalat, onko parasta! Naisilla ei tietenkään koskaan ole yli 40 numeron jalka, eikä varsinkaan leveä, joten kaikki helvetin kyrpäkarvakengät puristaa ja hiertää jostain, vaikka kaupassa olivat niin mainiot, niin mainiot. Ja saapikkaat! Oo ihanat seksikkäät saapikkaat! Seksikkäästi voi kyntää turvallaan maata, kun mitään pitoa niissä ei ole, ja tietenkin turpeat löllöjalkasi ovat niihin liian paksut, eli vetoketjut hajoavat ensimmäisinä!

Nykyiset talvitakit loppuvat navan korkeudelle, mikä on aina hyvä, koska nykyään ei vaan tarpeeksi usein kuole vakavaan munuaistulehdukseen. Ja sitä persvakoa todella haluan näyttää, siis todella. Voisiko vaateteollisuus siis nousta nyt nextille levelille, ja kehittää semmoiset housut, joissa on valmiiksi semmoinen iso aukko perseen kohdalla, ja vielä mukaan tulisi levittimet, että varmasti voisi näyttää kaikille oman Aunuksen ja Syvärin? Haluan myös pelkästään paskasta materiaalista tehtyjä vaatteita, joita tehdessä on mielellään myös mahdollisimman moni kärsinyt, ja varmasti tarpeeksi sähköisestä materiaalista tehtynä, jotta voi kerralla oikosulkea itsensä pois täältä vitutuksen multihuipennuksesta.

Kesävaatteet. Joo voinkin kulkee oikeestaan alasti, kun ootte jo valmiiksi tehny nää kaikki vaatteet LÄPINÄKYVIKSI. Jumalauta onko niin vaikeaa käsittää, että kesällä ei ehkä välttämättä halua KERROSPUKEUTUA. Se on niinku kesän idea, että voi vähentää kerroksia. Mutta ei, ei herra paratkoon ei. Tunkekaa vaan enemmän näitä halpoja paskarättejä päällenne, niin raha virtaa, tai sitten voitte ostaa suomalaista upeaa designiä olevan pellavakaavun, jota ei saa pitää auringossa, hikoillessa, sateella tai tuulessa, ja se maksaa 1800 euroa. IHA VITU SAMA.

Tässä vaiheessa on aika helvetin vaikea olla jotenkin tyytyväinen omaan itseensä, kun ei sovi mihinkään ja kaikki asiat painaa tai puristaa jostain kohdasta. Että nautipa siinä sisäisestä hyvinvoinnista, kun sisäelimesi runnotaan samalla todella oudosta kohdasta mutkalle, ja saat jatkuvasti sähköiskuja ja hikoilet kylmää hikeä.

Perkele.